Laihon klinikka

Tommi Laiho 6.8. 08:49

Mistä sinä pidit lomaa?

Tommi Laiho on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Automaattinen vastaus on töistä. Tietysti. Typerä kysymys.

Kun raavitaan vähän edes pintaa, paljastuu turhaantumista, väsymystä, stressiä ja muita negatiivisia tuntemuksia. Joku saattaa olla aidosti kettuuntunut töihinsä tai johonkin asiaan tai ihmiseen siellä. No hätä, siihen on ratkaisu.

Mieti hetki mistä sinä halusit eroon, kun lähdit lomalle? Ja mitä halusit tilalle? Mihin sen käytit? Mitä siitä jäi käteen, pysyvästi tai ohimenevästi? Ne ovat keskeisiä kysymyksiä.

Loma on tietysti teoriassa tärkeä ja hieno asia. 

Käytännössä sitä hukataan samalla tavalla kuin muutenkin elämää. Osa juoksee välittömän mielihyvän perässä juoden, syöden ja hilluen. Pidäkkeetöntä toimintaa ei häiritse nyt arki eikä työ. Elokuussa sitä loivennetaan rapujuhlissa ja syyskuussa haetaan sairaslomaa. 

Osa hakkaa lomakalenterin niin täyteen tapahtumaa, että perhe tarvitsee loman jälkeen lomaa lomasta. Kuukausi koitetaan supersuorittaa ja täyttää itsekeksittyjä velvotteita. Loma on to do -lista, vapaaehtoinen vankila.

Toiset luovat jo ensimmäisestä lomapäivästä uudet mökki-, vene- tai matkailurutiinit, joita jokaisen odotetaan noudattavan pilkun tarkkaan. Lomasta tulee työpaikka, jossa iskä tai äiskä on pomo. Kaikki tämä, jotta jatkuva kontrollin tunne, nimenomaan tunne, säilyisi.

Sitten on se osa, joka pysähtyy rakkaiden pariin. He sulkevat häiriöt totaalisesti ulkopuolelle ja kääntävät kapulan offlineen. He irtaantuvat arjen rutiineista ja osaavat sanoa ei. Osa näistä ihmisistä saattaa toimia näin muulloinkin kuin kerran vuodessa.

Ja varmasti on muitakin lomanviettotapoja.

Joskus pohdin, voiko lomassa menestyä. Ainakin somessa se on saanut kisailun muotoja. Ankarasti esitellään sitä, miten helvetin hyvin menee. Jännää kun sitä pitää esitellä muille. Niin paljon sitä kaivataan lomallakin muiden hyväksyntää ja huomiota.  

Olen kuulunut varmaan kaikkiin edellisiin ryhmiin. Täysin kotonani en ole niissä missään, mutta kivaa on ollut. Koen lomanoloiseksi ne pätkät jolloin olen velvollisuuksista vapaa. Se on niin harvinainen tunne, että sen tajuaa siinä hetkessä.

Sen tiedän itsestäni, ettei heinäkuu ole minulle vuoden tärkein kuukausi. Jos en koe arjessa merkitystä, jos en voi seikkailla ja olla utelias pitkin vuotta, kyseenalaistaa ajatuksiani ja muuttua, tehdä asioita spontaanisti ja rikkoa päivän rutiineja tai vetäytyä vaikka lokakuussa läheisten seuraan, valun hukkaan.

Säännöllisesti huomaan kalenteroituvani ja täyttävän fiktiivisiä odotuksia, jolloin kapinoin itselleni. Joka ilta mietin hetken, mikä päivässäni oli merkityksellistä ja mikä turhaa. Jo yksikin kohtaaminen päivän aikana, ajatustenvaihto tai idea, tai jokin poikkeava asia – haastava tai hauska, voi tehdä päivästä arvokkaan. Tässä vaiheessa elämääni olen voiton puolella, ja siitä olen kiitollinen. Edellinen ajattelumalli on kuulemma meditaatiota, vaikka en ole itse sitä tajunnut.

Ihminen on tapojensa orja, rutiinien vanki ja kontrollifriikki. Moni psykologi kääntää nämä termit positiiviksi. Tavat ja rutiinit luovat meille turvallisuuden tunnetta, ne ovat kuin turvavyöt elämän mökkitiellä (anteeksi karsea metafora). Ymmärrän kyllä idean, mutta haastan sitä. 

Voisiko loma olla juuri se aika, jolloin kyseenalaistaa omat kaavat ja uskomukset? Tekisi toisin kuin itsellä on tapana tai kuten vertaisryhmät odottavat? En tiedä, mutta toivon, että lomasi oli sellainen, jota ilolla muistelet vielä vuosien päästä.

Kirjoittaja Tommi Laiho on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.