Laihon klinikka

Tommi Laiho 10.9. 09:49

Olen sekaisin voisilmä-Pullavasta

Tommi Laiho on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Brändiä ei osteta tuotteiden tai palveluiden takia.

Joku sukulainen kerran, en muista kuka, koska ja missä, oli tuonut kahvipöytään Pullavan. Yleensä tarjolla oli aina samaa; jotain sikakuivaa Marie-keksiä ja mautonta palmikkopitkoa. Hyi fan.  Säälistä niitä maistoi, sosiaalisesta pakotteesta.

En edes pidä juuri makeasta, leivonnaisista tai karkeista - paitsi toscakakusta ja omenapiiraasta vaniljakastikkeella, ja ehkä vähän suklaasta.

Voisilmä-Pullava, joka kuulostaa vajakilta koulukiusaajalta, oli silmitöntä intohimoa ensipuraisulta. Se tuoksuu tuoreelta. Se on aina pehmeä, kostea, sokerinen, vaniljainen ja voinen. Se maistuu heti, mutta sen ihme viipyilee suussa pitkään. Olin puulla, ei vaan halolla, ei vaan moukarilla, päähän lyöty. Näin tähtiä ja sydämiä, enkeleitä ja yksisarvisia. Tämä on minun, huusin ääneen ja sisään.

Vältän leivonnaisosastoa kaupassa, mutta toisinaan harhailen, vietti vie jalkojani. Ei minulla ole kuin yksi kohde. Voisilmä-Pullava, vähän köhelössä pakkauksessa, puoli kiloa naminapalmia. En todellakaan osta sitä tarjottavaksi.

Voisilmä-Pullavaa pitää syödä paljon kerralla, se ei ole mikään sivistynyt pieni makeapala, sitä kuuluu ahmia äänekkäästi, välittämättä katseista. Parhaimmillaan koko pitko on minun, minun, my precious.

Olen niin intensiivinen rakastaja, että Pullava ei kestä kanssani 12 tuntia. Syön sen loppuun yöllä. Alitajuntani herättää minut ilman kellonsoittoa aamulla kello 2-3 välillä. Yläruumis paljaana, toisinaan alaruumiskin, menen keittiöön illan jätöksille. Se pitää nauttia kylmän maidon kera, juoden suoraan tölkistä. Jääkaapin valo lankeaa pimeään huoneeseen paljastaen vartaloni piirteet. Hihittelen ja murahtelen itsekseni. Jos joku näkisi, näyttäisin sarjamurhaajalta raadon luona.

Punchline.

Heti kun maistan vielä paremman makuista pitkoa, hylkään voisilmä-Pullavan välittömästi. Kiitti, mulle riitti, baby.

Mutta siihen asti kun vielä parempaa ei löydy, syön neljä Pullavaa kuussa.

Pullava on minulle koominen, vaikkakin tajunnan räjäyttävä tuote. Pullava edustaa minulle välitöntä mielihyvää. Seksiä, ei rakkautta.

Minulla ei ole käsitystä, mitä tuotteita Pullavan alla on, en muista kampanjoita tai promootioita. Tiedän ammattini takia, että se on Oululaisen tuote ja että se taas kuuluu Fazeriin, mutta sillä tiedolla ei ole minulle kuluttajana mitään merkitystä.

Jos kaivelen alitajuntaa, vissiin joku mainosjingle on olemassa. En keskustele Pullavan kanssa online, en seuraa sen sosiaalisen median preesenssiä, en käy Pullava-ryhmissä jakamassa kokemuksiani.

Ylipäätään minusta on täysin hullu ajatus, että ihmiset keskustelisivat tuotteiden kanssa. Yhtä hyvin voin jutella lämpöpatterin tai mikroaaltouunin kanssa. "Kuis hurisee?" Tuote on hyödyke, hyvä tai huono, mutta aina korvattavissa.

Brändi on elävä ja äänekäs, se käyttäytyy, sillä on arvot ja asenne, se ottaa osaa yhteiskuntaan. Brändiä ei osteta tuotteiden tai palveluiden takia vaan sen mitä se edustaa.

Niken viimeisin ulostulo on tästä täydellinen esimerkki. En muista, mitä tuotteita urheilijoilla oli päällä, enkä aio niitä hakea, mutta muistan sen tunteen, jonka mainos välitti, jokaisen virkkeen latauksen, sen minkä puolesta Nike niin inspiroivasti ja ehdottomasti on. Minä uskon samaan.

Minä olen valmis uhraamaan samojen arvojen puolesta. Minä ja Nike. Totta kai ostan Niken tuotteita, en sen takia, miltä ne näyttävät tai miten ne toimivat, vaan koska niissä lukee Nike. Me olemme sielunveljiä, kohtalotovereita, radikaaleja liberaaleja. Me yhdessä teemme maailmasta paremman paikan.

Kirjoittaja Tommi Laiho on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja. Fazer Leipomot, Oululaisen brändi tai Pullava eivät ole Folkin asiakkaita. Folk on tehnyt Oululaisen Reissumies-brändin kanssa yhden mainosprojektin.