Laihon klinikka

Tommi Laiho 15.10. 08:54

Salattu motivaatiopuhe, joka pidettiin suljetussa paikassa nimeämättömille ihmisille

Tommi Laiho on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

"Aina sanotaan, ettei haaveilussa ole mitään pahaa. On. Te ette vaan halua kuulla sitä. Haaveilu on sun ja tavoitteesi välissä oleva harha, lumelääke."

Seuraava teksti ei ole minun, siksi minua ei saa kivittää tai kohti räkiä, olen vain viestinvälittäjä. Se pidettiin päivänä x paikassa b henkilöille numeroilla 1–1230, kaikki olivat VIP. Nauhoitin sen salaa c-kasetille ja alla oleva on sanasta sanaan tehty litterointi. (Minusta se oli tosi ikävästi sanottu ja paha mieli tuli, olin kuitenkin maksanut 1950 e + ALV.)

"Tänne te olette taas pösilöt saapuneet brändättyjen muistioiden, älypuhelimienne ja hölmöjen virneidenne kanssa. Te näytättekin ihan samalta, jokainen mies ja nainen pukeutunut merkkisankoihin ja -teryleeneihin. Naamat puhkuu omahyväisyyttä ja pää on täynnä kuvitelmaa että me ollaan vähän parempia, kun maksettiin kallis pääsylippukin. Lounaalla syödään savustettua lohta ja salaattia, twiittaillaan ja instaillaan niin maan helvetisti, että kaikki mukakaverit vois olla kateellisia miten järjettömän ihmeellistä elämää tässä eletään ja vielä firman ajalla sekä rahalla. Te tulette hakemaan inspiraatiota ja haaveilemaan, näkemään mitä maailmalla on tehty ja mihin se on menossa. Te olette osa sitä ihmettä – melkein kuin Musk, Lama ja molemmat Obamat yhdessä persoonassa. Ja vaikka yksikään ajatus mikä täällä ääneen sanottiin ei muuta tippaakaan mitään teidän todellisuudessa tai tekemisessä, te päivän päätteeksi kilistelette laseja, vaihdatte kortteja ja voi vittu maailma tuli valmiiksi. Te olette ottajia ja…

Te olette ihan kujalla kaikki! Kaikesta! Ja myös ne, jotka eivät paikalle päässeet!

Morjens, mä lähden himaan, kun kyrsii kuin hampaatonta majavaa tää tekopyhyys, ajanhukka ja saamattomuus... eikun sanonpahan nyt kerrankin mitä ajattelen. Laittakaapa kynät ja peukut savuamaan:

Mitä luulette, että jos mä haaveilen, siis haaveilen, ihan koko ajan ja isosti ääneenkin, että musta tulee maailman nopein sadan metrin juoksija, vaikka mä en juokse sitä matkaa kertaakaan, niin tuleeko musta maailman nopein sadan metrin juoksija, koska mä kuitenkin olen niin kovasti ja hartaasti haaveillut?? Ja jos vertaa mua siihen kaveriin, joka on juossut vaippaiästä lähtien joka päivä tuhansia kertoja sataa metriä niin kovaa kuin on mitenkään pystynyt ja niin, että sen elämässä ei juuri muuta ole kuin se sata metriä ja sen toistaminen.

Ei musta tule sitä nopeinta juoksijaa.  Varmaan aika iso yllätys ja uutinen teille.

Mä sanon kuulkaa teille, että haaveilu on hönöjen hommaa. Haaveilu ei tarkoita mitään, ei yhtikäs mitään. Kukaan ei ole haaveilemalla saavuttanut mitään. Aina sanotaan, ettei haaveilussa ole mitään pahaa. On. Te ette vaan halua kuulla sitä. Haaveilu on sun ja tavoitteesi välissä oleva harha, lumelääke.

Totta kai jokainen haaveilee, sanotte. Sehän on mielikuvituksen käyttöä, sanotte. Sehän on kivaa ja ihanaa, sanotte. On toki, jos se on sitä mitä elämältä haluatte. Ja mulla ei todellakaan ole sitä mitään vastaa, että tyytyy. Se on hieno tila, että tyytyy siihen mitä on. Onnittelut just sulle, olen aidosti kateellinen.

Mutta kun suurin osa meistä haluaa saavuttaa jotain, luoda tai tehdä jotain merkityksellistä, muuttua ja kasvaa. Silloin se haaveilu on ihan järjetöntä ajanhukkaa ja itsensä kusettamista. Älkää tulko mulle selittämään kun ootte kuolleet, että siihen ”mun haaveilun ja aikaansaamisten väliin jäi aika iso gappi”. Totta vitussa jäi, koska sä olet tollanen suurisuinen tyhjäntoimittaja molokki.

Kaikki valittaa koko ajan, että on kiire ja aika kuluu, ja niin se varmasti onkin, mutta mihin se kuluu? Mieti ihan tosi tarkkaan nyt, mihin sä aikasi käytät. Häröilyyn, multitäskäämiseen, sekoiluun, johonkin ihme puunaamiseen, istumiseen, sääntömääräisiin, somen väijymiseen, jonnin joutavaan unelmointiin.

Eli te siellä yleisössä ja kaikki koko maailmassa, tän mä sanon teille (pyyhkii huulista vaahtoa):

Sinä siellä, jos haluat olla menestyvä yrittäjä, taiteilija, urheilija, hyväntekijä, Cannesin voittaja, maailman muuttaja, johtaja tai mikä hyvänsä, aseta itsellesi tavoite, sen jälkeen seuraava ja taas seuraava. Mieti kuka olet, mitä haluat, keskity siihen mitä teet. Ja tee, tee, ota turpaasi, tee, epäonnistu, opi, ole utelias, kysy, nöyrry, rohkaistu, ja tee taas. Kenestäkään ei tule hyvää saati erinomaista ilman tahtoa, uskoa, romahdusta ja tekoja.

Niin ja hyvät ihmiset, sielunkumppanit on tärkeitä, sitä en vähättele yhtään, elo ilman ihmistä on ihan teeskentelyä.

Siitä tulikin mieleeni, että sama pätee ihan kaikkeen muussakin elämässä. Siellä kun joku haaveilee, että kohta mut pelastaa ratsulla joku sankari tai sankaritar tästä paskasuosta, haaveiden ja todellisuuden kohtuuttomasta ristiriidasta, että täältä se mut löytää ja sitten me eletään onnellisena elämämme loppuun asti... mä sanon sulle kuule luupää, että niin ei tule tapahtumaan. Sun elämässä ei tapahdu yhtään mitään, jos et itse siihen osallistu ja ota siitä vastuuta. Sun elämä on sun vastuulla, tajuutsä. Sun valinnat on sun vastuulla. Nouse itse sinne ratsaille ja karauta kenen luokse haluat tai minne ikinä mielesi tekee. Sun riman sä asetat itse. Ja se saa olla korkealla. Suurin osa asettaa sen alemmas kuin kyvyt riittäisi. Mutta kun sä teet ja toteutat sitä mitä haluat, asioita sattuu ja tapahtuu, huonoa ja hyvää, suunniteltua ja yllättävää, mutta lopulta sä olet aina paljon lähempänä sitä mitä tavoittelet kuin istumalla siellä pää pilvissä ja jalat syvällä routamaassa. Mutta lupaan sulle, että kun alat tekemään sen eteen mitä tavoittelet, sä olet myös onnellisempi. Näin on. Hyvästi."

Kirjoittaja Tommi Laiho on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kumppaniblogit

Kaupallinen yhteistyö