Laihon klinikka

Tommi Laiho 7.1. 08:40

Seuraaja vai rinnalla seisova?

Tommi Laiho on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Jos joku tulisi kadulla sinua vastaan ja pyytäisi sinua seuraajakseen, jonon jatkoksi, lähtisitkö?

Startataanpa mahdollisimman köhelöllä avauksella, jolla menetetään lukijoiden usko kolumnin sisällölliseen laatuun.

Bon Jovin uudemmasta tuotannosta löytyy kappale nimeltä ”We Weren't Born to Follow”. Se on svengaava kipale, kuten nuoret sanovat. Bändin taiteellinen johtaja Jon Bon Jovi lyrikoi kappaleessa isoja ajan henkeen sopivia teemoja. Myöhemmällä urallaan Jon on ollut semiaktivoinut maailman asioista, vähän kuin newjerseyläinen Bono.

Mitään linjakasta ymmärrettävää ideologiaa Jon ei ole pystynyt ulosantamaan, ainakaan oman käsitykseni mukaan.

Mutta itse kappaleen nimessä ja kertosäkeessä on kuitenkin sanoma, jonka tajuan. Me emme ole syntyneet seuraajiksi.

Sellaisiksi me kuitenkin helposti taivumme. Bon Jovin omakin menestys perustuu täysin seuraajiin, fanikantaan, joka on valmis maksamaan konserttilipuista, tavaroista ja nykyään jo melko yksitotisista albumeista. Osalle näistä faneista, sille ydinryhmälle, Bon Jovi on kuin huumetta. He hyppäisivät kaivoon, jos herra Jon pyytäisi.

Seuraaminen on meille luontaista, olemme sosiaalisia laumaan hakeutuvia yksilöitä. Laumassa on aina joku ketä katsotaan ylös, jonka vierellä halutaan näyttäytyä ja tulla kuvatuksi, jonka tekoja ihaillaan, ajatuksia kuunnellaan, ja niitä lainataan. Hänet pitää tägätä. ”Olen tämän henkilön possea, entourage-jengiä, bändäri, melkein kuin hän. Mutta en sitten kuitenkaan, olen pienempi, ja siksi alistun rooliini.”

Seuraaminen ei ole uusi ilmiö, niin on tehty iät ja ajat.  Seuraajia tulee vahvemmille persoonille riittämään vuoden 2031 maailman loppuun asti. Seurattavilla on valta seuraajiin, mitä suurempi seuraajaryhmä, sitä suurempi valta.

Osalla seurattavista voi olla aidosti maailmaa palveleva missio, läheskään kaikilla ei. Yksi eläinten ystävä ja harrastetaiteilija saattoi koko maapalloon täydelliseen kriisiin ja sotiin 80 vuotta sitten, kun hän sai miljoonat seuraajansa toteuttamaan hänen mielipuolisia visioitaan. Ja seuraajissa oli ihan normaaleja tyyppejä, sellaisia kuin me.

Minua hämmästyttää, miten vähän me mietimme sanojen merkityksiä. Miten helposti me suostumme olemaan faneja ja followereja. Jos niiden sanojen todellista tarkoitusta miettisi hetken, olisiko jokainen niin halukas painamaan nappia ja tunnustamaan ihailunsa milloin kenellekin teeveestä tutulle ja ”mielipidevaikuttajalle”.

Tai jos joku tulisi kadulla sinua vastaan ja pyytäisi sinua seuraajakseen, jonon jatkoksi, lähtisitkö?

Moni haluaa tulla seuratuksi, se on yhtä luonnollista kuin olla itse seuraaja. Asema kiehtoo, se palkitsee meidän omahyväisempiä tarpeitamme. Olen nähty, tunnustettu, sydämillä palkittu. Molemmat näkökulmat, seurattavana oleminen ja seuraaminen, voinevat pysyä terveessä tasapainossa, mutta jotain asetelma kertoo todellisuudesta, jossa yhtä aikaa hoetaan tasa-arvosta.  

Isossa kuvassa ei ole pakko seurata ketään. Suositeltavampaa on seurata arvojaan, kutsumustaan, periaatteitaan ja sydäntään – välillä kyseenalaistaa niitäkin. Kun toteuttaa jotain sellaista, mihin koko olemuksellaan uskoo, voi sanoa eläneensä omannäköisen elämän. Eikä se sulje pois muita ihmisiä, kumppaneita, he tekevät seikkailusta iloisemman.

Haluan tulkita Bon Jovin kappaleen sanoman niin, että hän kannustaa ihmisiä ajattelemaan itse ja löytämään oman sanottavansa.

Keskeisin haaste lienee, riittääkö meissä uskoa siihen, että minussa itsessä on arvoa.  Jos näin kävisi, meidän ei tarvitsisi seurata, vaan seistä muiden rinnalla pystypäin. Rinnalla on hyvä, takana on huono.

Kirjoittaja Tommi Laiho on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.