Laihon klinikka

Tommi Laiho 10.6. 08:28

Strategia on itsepetoksen väline

Tommi Laiho on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Puolet kaikesta on itsepetosta, pitäisi vain tietää kumpi puoli. Ihminen on viritetty huijaamaan itseään.

Tammikuussa kerrotaan kaikille, miten tuli ostettua salikortti ja treenaaminen alkaa. Kuun lopussa vain 10 prosenttia käy siellä enää.

Kavereille kerrotaan miten ollaan ryhdytty ilmastotalkoihin. Uskotaan siihen itsekin. Siinä hötäkässä palataan vanhoihin rutiineihin. Yksi päättää vähentää älypuhelinaikaa, somettaa asian julki. Päätös kestää kolme vuorokautta.

Toinen kuuluttaa löytäneensä lopultakin tasapainon elämäänsä, toki se vaatii sen että kätkee todellisen pahan olonsa vielä syvemmälle sieluun. Muistan miten vähensin alkoholin käyttöä. Siirryin oluesta viiniin, koska sivistyneempää, litrat tippuivat, prosentit nousivat, humala kasvoi, paniikkihäiriö alkoi vaivaamaan, ”miten ihmeessä, mähän vähensin juomista”.

Meillä on taipumus ja tahto tehdä suunnitelmia. Kuulutamme niitä ääneen. Se luo kuvan että jotain merkittävää muutosta on ilmoilla. Saatamme jopa muuttaa kalenterinäkymää päätöksien tueksi. Siellä on bodycombatit kolmeksi kuukaudeksi buukattuna. Näyttää hyvältä. Uudet releetkin on hankittu. Painoa pitäisi tippua 5 kiloa. Itsepetosta kalenteri ei kerro.

Miten kolmessa kuukaudessa paino ja verenpaine pääsikin nousemaan, ja mistä tämä jatkuva pintahikoilu on tullut? Kesä ja pikaiset mielihyvät pääsivät ohjaamaan toimintaa. ”Ei sillä ole väliä, niinhän kaikki muutkin tekee.”  Totta, mutta itselle antamasi lupauksen petit.

Koska olemme itsepetokseen alttiita, mitä tapahtuu, kun kourallinen johtajia lyö päänsä yhteen linjatakseen alaisilleen tulevaa? Totuus poistuu huoneesta, koska se ei kestä kuunnella keskustelua. Chernobyl-sarja olisi aiheellista katsoa jokaisessa johtoryhmässä ennen kuin aletaan hakkaamaan powerpointtia kasaan.

Sarjassa käy perusteellisesti ja kuolettavasti ilmi, miten utopistisiin visioihin sekä lupauksiin pohjautuva strategia ei ole mitenkään kiinni todellisuudessa, jonka johdosta joudutaan valehtelemaan itselle ja muille koko ajan lisää. Kehä on valmis, systeemi mätänee, kunnes romahtaa alta kokonaan.

Mikäli kaikki yritysten strategiat olisivat julkisia, ne olisivat traagista viihdettä. Lähes jokaisesta löytyisi arvoina sellaisia hassuja sanoja kuin vastuullisuus, asiakaslähtöisyys, tuloksellisuus ja tehokkuus. Kolme edellisistä ei täytä edes arvosanan käsitettä. Strategioissa linjattaisiin, miten yritys on 3–5 vuoden sisällä paras jossain lajissa ja kannattavin. Ehkä se on myös aloittanut maailmanvalloituksen tuona aikana. Miksei, strategiahan on vaan dokumentti, sanoja peräkkäin, laitetaan sekin siihen, kuulostaa hyvältä. Mitään ideaa, omintakeista tai selkeää suunnitelmaa tuohon tavoitteeseen pääsemiseksi strategiaan ei ole kirjattu.

Kun strategia on kerran kirjattu, siihen palataan palopuheissa ja puolivuosittain. Kulttuurissa, henkilöstössä tai asiakkaissa se ei elä tai ole totta. Omaan silmään kuseminen tuntuu kuitenkin hyvältä ja tärkeältä.

Kun johto saa kenkää tai vaihtuu muista syistä, tehdään uusi strategia, koska johto ei voi olla uskottava ilman uutta strategiaa. Uusikaan ei tietenkään toteudu. Tässä välissä pidempään töissä olleet ovat oppineet jo kehän ja nauravat sarkastisesti koko asialle.

Jos joku joskus haluaa luoda strategian, joka on totta, pari ehdotusta. Viekää ensin koko firma terapiaan ja katsokaa mitä paskaa yritys on syönyt. Ilman totuuden kohtaamista ei ole muutosta. Sen jälkeen löytäkää yrityksen todellinen olemassaolon tarkoitus. Kyllä se siellä syvällä kätkettynä on. Sen jälkeen kerrotte sen kaikille asiakkaille julkisesti, ja pyydätte nöyrästi että asiakkaat vahtivat, että tarkoitus toteutuu todellisuudessa.

Mikään ei muuta yritystä niin kuin asiakkaiden reaktiot, kokemus ja reklamointi. Mikään muu kuin ääneen tunnustaminen ja hyvä keskustelu ei tue myöskään yksilön tahtotilan toteutumista.

Palataan otsikkoon. Neuvostoliitto oli ihmisten luoma järjestelmä kuten strategiatkin ovat tai yksilön itsensäparannushankkeet. Väitin töissä, että matka tavallisesta siviilistä keskitysleirin vartijaksi on yllättävän lyhyt. Olen yhä sitä mieltä.

Lämmin kiitos (tästäkin) blogiaiheesta strategi Jaana Haapalalle.

Kirjoittaja Tommi Laiho on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kumppaniblogit

Kaupallinen yhteistyö