Laihon klinikka

Tommi Laiho 29.4. 08:20

Vain haavoittuvaiset voivat olla sankareita 

Tommi Laiho on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Aito rakkaus ei ole mahdollista ilman haavoittuvuutta ja epävarmuuden hyväksyntää, kirjoittaa Tommi Laiho.

Olen todella vaikuttunut Brené Brownin tutkimustyöstä, kirjoista ja luennoista. Se johtunee siitä, miten hänen ajatukset puhuttelevat jotain mieleni vikaa tai luonteeni heikkoutta.

Brown, joka on kvantitatiivinen datatutkija, rationalisti ja introvertti, on yli 20 vuoden ajan tutkinut massiivisesti rohkeutta; yksilön rohkeutta, yrityskulttuurien rohkeutta, johtajien rohkeutta, rohkeutta ihmissuhteissa ja rohkeutta elämässä.

Brownin mukaan, ja siihen on helppo yhtyä, merkittävä osa ihmisistä on ostanut halvat istumapaikat. He seuraavat katsomosta mitä kentällä tapahtuu. He antavat kaiken lipua ohi ja seuraaminen riittää. Rohkeutta on mennä kentälle, tapahtui mitä tahansa.

Brownin keskeisin teema liittyy haavoittuvuuden ja rohkeuden suhteeseen. Moni tulkitsee haavoittuvuuden heikkoudeksi.  Se että joku on herkkä, pelokas ja ahdistunut on huonouden merkki. Siitä johtuen esitämme kovaa, piittaamatonta ja menemme piiloon rooleihin. Vältämme epämukavuutta ja tunnehintaa. Pelkuruudesta tulee rutiini, opittu malli, ja kohta elämäntapa.  Elämme kohtaamatta mitään mikä syvästi pelottaa.

Brown on haastatellut tuhansia ihmisiä aina yritysjohtajista eliittisotilaisiin ja kuolemansairaisiin. Kukaan ei ole pystynyt kertomaan yhtään esimerkkiä rohkeudesta, jossa haavoittuvuus ei olisi läsnä. Ihminen, joka haluaa aina tietää mitä tapahtuu, kontrolloida ympäristöä ja muita ihmisiä sekä varmistaa jokaisen asian etukäteen pyrkii kaikin keinoin välttämään epävarmuutta. Rohkeus on sitä, että kestää epävarmuutta eikä ole varma lopputuloksesta.

Vain oman haavoittuvuuden hyväksyminen mahdollistaa rohkeuden esiinmarssin. On rohkeutta kestää mielen ja tunteiden kipuilua. Pakeneminen, perfektionismi ja pelot estävät sitä vastoin oppimisen ja kasvun. Ne ovat voimia, joita vastaan tulee kamppailla.

Brown esimerkittää rohkeutta laajalti. Hän vaatii lisää parempia johtajia ja opastaa miten luoda innovatiivisia kulttuureita. Keskiössä ovat ihmiset, empatiakyky ja haavoittuvuuden tunnustaminen. Johtajuuden hän määrittää seuraavasti: johtaja on kuka tahansa, joka ottaa vastuun potentiaalin löytämisestä ihmisissä tai prosessissa ja jolla on rohkeutta kehittää tuota potentiaalia. Johtaja siis näkee ihmiset ja mahdollisuudet, hän palvelee näiden kasvua.

Yrityskulttuureista Brown kirjoittaa paljon. Mikäli halutaan rakentaa luova ja innovatiivinen kulttuuri, oleellista on uskaltaa käydä syvällisiä totuudellisia keskusteluja, jossa ihmisyyden suuret pelot ovat läsnä. Kulttuurin pitää hyväksyä erilaisuus, inhimilliset piirteet, riskit ja epäonnistumiset. Vain näissä olosuhteissa tekijät voivat puhjeta kukkaan ja uskaltavat tarjota hullujakin ideoita sekä kokeilla asioita, joiden seurauksia ei voi etukäteen taata. Se on aika pitkälti vastakkainen strategiamalli kuin suomalainen varmistelijakulttuuri ja excelintarkka määrittely yleensä on. 

Yksilötasolla on lukuisia asioita, joissa koemme olevamme heikoilla. Kaikkia yhdistävä ja suurin niistä on rakkaus.  Aito rakkaus ei ole mahdollista ilman haavoittuvuutta ja epävarmuuden hyväksyntää. Rakkaudessa täytyy uskaltaa olla auki, hyväksyä se, ettei tiedä miten tässä käy. Näinä päivinä rakkautta paetaan, korvikkeeksi on löydetty ihailu. Jokainen etsii epätoivoisesti merkityksetöntä tykkäämistä. Ihailkaa minua, huudamme säälittävästi. Periongelma on, että ihailu ei tule sairasvuoteesi viereen. Ihailu ei pidä sinua sylissä öisin. Ihailu ei hyväksy ikäviä puoliasi. Ihailu ei rakasta sinua vaan peukuttaa vaikutelmaa.

Jos rohkeus ja merkityksellinen elämä kiinnostelee, mieti mitä asioita eniten tässä maailmassa haluaisit ja mikä sinua estää. Ne tiellä olevat pelot ja haavat ovat juuri niitä mitä sinun pitää kohdata tapahtui sitten mitä tahansa. Jos sinulla on elämänkokemusta, ja mietit mitä kaikkea olet käynyt läpi, huomaat että se mitä pelkäsit eniten, mutta jonka kohtasit, muutti elämäsi kulkua lopulta parempaan suuntaan, vaikka se tuntuikin kivuliaalta silloin. Jos sinulla ei ole sellaisia muistoja tai kokemuksia, kysymys kuuluu, oletko aidosti edes yrittänyt. Aivan jokainen meistä voisi olla potentiaalisesti sankari, mutta harvempi uskaltaa.

Kirjoittaja Tommi Laiho on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kumppaniblogit

Kaupallinen yhteistyö