Laihon klinikka

Tommi Laiho 21.1. 08:40 päivitetty 21.1. 09:52

Viihteellistetty strategia on ainoa, joka saattaa toteutua

Tommi Laiho on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Moni huippumenestynyt yritys ei alun perin ollut strategian tulos. Niiden menestys on luotu intohimon, järjettömän työmäärän ja oikeiden ihmisten varaan.

Liiketoimintastrategia on ylimmän johdon, hallituksen ja usein omistajien suunnitelma yrityksen menestykseen. Sitä laatii rajallinen määrä ihmisiä, ja lopulliset valinnat sekä päätökset tekee muutama henkilö. Heidän aikeensa ovat varmasti tarkkaan mietittyjä, punnittuja, laskettuja ja suunniteltuja. Se, ovatko ne mahdollisia, uskaliaita, varovaisia vai pelkkiä toiveita, on toisen kolumnin aihe.

Strategiaa pidetään erittäin keskeisenä, toisinaan jopa tärkeimpänä, välineenä rakentaa tulevaisuutta.  Ajatuksessa on pieni sivistyksellinen aukko. Moni huippumenestynyt yritys ei alun perin ollut strategian tulos. Niiden menestys on luotu intohimon, järjettömän työmäärän ja oikeiden ihmisten varaan. Strategia on pohjannut intuitioon. Tämän väitteen tueksi voi lukea oikeastaan minkä hyvänsä superbrändin syntytarinan.

Strategisointi alkaa vasta, kun yritys on kasvanut niin suureksi etteivät toimintaa ole voineet perustajayrittäjät enää itse mitenkään yksin johtaa.  40 viime vuotta on kaikesta tehty strategiaa, kaikki on strategisoitu, tärkeilty. Strategia ja taktiikka ovat käsitteinä täysin sekoittuneet.

Käytännössä jokaisessa yrityksessä johdon suurin murhe tuloksen lisäksi on strategian jalkautus. Se ei nimittäin onnistu, ei juuri koskaan eikä missään.

Syyt ovat seuraavat. Strategia ei toteudu, koska henkilökunta ei siihen sitoudu eivätkä asiakkaat sitä ymmärrä.  Kuten kaikessa, toteutus on tärkeämpää kuin ajatus. Vain toteutunut ajatus on totta ja elävä. Strategian tulisi jollain lailla koskea tai vaikuttaa jokaiseen yrityksen piirissä olevaan, mutta kun sitä on touhunnut paperille 2–18 ihmistä, vaikka sen vaikutuksen alle tulisi kuulua vaikka 1­–500 miljoonaa ihmistä, on tehtävä mahdoton. Vastavoimat ja luvut ovat ylivoimaiset.

Asiakaskunta, oli se miten laaja hyvänsä, on aina strategian lopullinen kohde. Jos siinä ei tapahdu muutosta, vaikutusta, strategia ei ole toteutunut. Ainoastaan näkyvä, ymmärrettävä ja tunteisiin vetoava strategia voi saada muutosta ja kasvua aikaan asiakaskunnassa. Osa yrityksistä on ymmärtänyt tämän ja pyrkii markkinoimaan strategiaansa tarinallisin keinoin. Osa on yhä niin sokeita, että kuvittelee strategian olevan liikesalaisuus. Se on yksinkertaisesti sanottuna typeryyttä.

Henkilöstö on strategian elävä ja hengittävä toteuttaja. Yleensä, lähes aina, vaikka henkilöstö kuinka johdolle nyökyttelisi, se ei usko strategioihin, koska:

1. heidät on ulkoistettu niistä,

2. he eivät ymmärrä strategian syitä ja perusteita,

3. he eivät tunnista rooliaan strategian toteutuksessa,

4. koska he ovat täysin varmoja siitä, että uusi strategia julistetaan ennen kuin kukaan on toteuttanut edes vanhaa,

5. ennen kaikkea strategia ei kosketa heitä tunnetasolla mitenkään.

Kun henkilöstöllä ei ole tunnesidettä ja siten motivaatiota strategiaan, se ei toteudu.  Se on kiistaton totuus, joka ei esitelmöinnein, palopuhein, käskyin ja sisäisin kirjein pakottamalla muutu mihinkään.

Kukaan meistä ei ylipäätään muuta omaa toimintaansa tai käytöstään mitenkään, jos meissä ei ole tapahtunut syvä tunnetason impakti, pieni alkuräjähdys. Kun meidät on syvästi pelästytetty, ryhdymme varautumaan aina pahimpaan. Kun saamme muut toistuvasti nauramaan, ilahdumme palautteesta ja uskallamme olla hauskempia. Kun osoitamme aitoa välittämistä, ja saamme sitä takaisin, opimme osoittamaan lämpimiä tunteita. Kaikissa näissä isoissa asioissa oppi ja käytöksen muutos on seurannut isoa tunnereaktiota tai reaktioiden sarjaa. Ihminen muuttuu vain tunnereaktoiden kautta, ei järkipuhein.

Sama pätee strategian toteuttamiseen. Se on yritykselle iso, jos ei tärkein asia.  Strategian pitääkin olla siksi niin kirkas, että sen tajuaa pöhkömpikin, ja niin maalaisjärkinen sekä viihdyttävä, että strategia muuttuu osaksi yrityksen sisäistä populaarikulttuuria. Sitä jaetaan, sen kanssa nauretaan, siitä kiistellään, siitä puhutaan, se herättää tunteita, kieltoja ja suosiota. Kun se pääsee tälle tasolle, sanaa strategiaa ei edes käytetä, vaan se on meidän kaikkien yhteinen juttu, läppä, kieli ja teonsana.

Kukaan ei halua puhua lähtökohtaisesti strategiasta, kuten ei mainonnastakaan. Ne ovat aivan helvetin tylsiä aiheita. Kuorsaus alkaa jo termistä. Mikäli johto haluaa siis saada strategiansa läpi, sen pitää totaalisesti unohtaa strategiaan kirjatut järkiperäiset perusteet ja tavoitteet. Ne ovat onnistumiselle syanidia. Strategian ydin pitää kirjoittaa auki viihteen sanamuodoin ja esittää viihteen keinoin omalle porukalle. Viihde leviää ja viihde tarttuu, se antaa luvan kokea yhdessä tunteita ja iloa. Se on tuhat kertaa voimallisempaa ja vaikuttavampaa kuin jargonsaaste.  Se tekee työnteosta hauskempaa ja tekijälle siten palkitsevampaa.  Tekijä tekee työnsä intohimoisemmin ja palvelee asiakkaitaan paremmin, jopa ehkä tietämättä itse toteuttavansa samalla strategiaa. Strategian viihteellistäminen on ainoa tapa toimia, jolla kaupalliset päämäärät voivat toteutua.

Blogin aihe on peräisin keskustelusta Jari Sarasvuon kanssa.

Kirjoittaja Tommi Laiho on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kumppaniblogit

Kaupallinen yhteistyö