Laihon klinikka

Tommi Laiho 12.11. 08:37

Viimeinen sammuttaa valot planeetalta

Tommi Laiho on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.

Kun läpänheitto ja sekoilu alkavat karata käsistä, eräs toverini sanoo usein: ”nyt pitää kutsua aikuinen paikalle."

Mietin, mitä aikuisuus mahtaa tarkoittaa.

Selvää on, että vanhemmuus ei tarkoita aikuisuutta. Osa vanhemmista ei saisi kasvattaa lapsia vaan oppia heiltä. Moni lapsi kun joutuu paikkailemaan koko ikänsä vanhempien heihin synnyttämiä homevaurioita.

Aikuisuudessa vedotaan usein ikään. Onko 18-vuotias aikuinen? Tuskin. Onko 40-vuotias? Näkemäni ja kokemani perusteella ei. Entä 75-vuotias? Harvoin.

Aikuisuus voisi olla – pohdin, en tiedä – kykyä kantaa vastuuta itsestään, läheisistään ja maailmasta. Jaan tämän ajatuksen kolmeen osaan, jotka ovat ja eivät ole suhteessa toisiinsa. Palataan siihen seuraavan tarinan jälkeen.

Tutullani on höyrylaiva. Sitä saa käyttää kuka hyvänsä joka osaa. Höyrylaivaan on vain yksi sääntö: se pitää jättää käytön jälkeen satamaan paremmassa kunnossa kuin lähtiessä. Iso höyrylaiva, sen käyttö ja huolehtiminen vaatii todella paljon vaativaa työtä. Harva siihen pystyy. On heitä kuitenkin jokunen.

Todennäköisyys sille, että laivaa lainaava ryhmä ei hallitsisi välinettä on iso. Todennäköisyys, että ryhmä sottaa ja sikailee on valtava. Todennäköisyys, että ”kapteeni” ajaa karille on suuri. Onnettomuustilanteessa, jossa laiva alkaisi vaarallisesti vuotaa, kapteeni ryhmineen pelastaisi ensisijaisesti itsensä, ei laivaa. Lopulta rantatörmältä katseltaisiin, miten planeetta uppoaa.

Me emme tule jättämään tätä planeettaa paremmassa kunnossa tuleville sukupolville kuin sen saimme, koska emme ole aikuisia.

Palataan kolmijakoiseen ajatukseen vastuunkannosta. Meissä elää kyllä vahvasti halu huolehtia muista, erityisesti läheisistä. Huolehtiminen lähtee peloistamme. Se näkyy ja tuntuu. Ei kulu päivää, ehkei edes tuntia, joilloin emme sanele mitä muiden tulisi tehdä ja miten elää. Ylimielinen ja turvaton suumme sylkee jatkuvasti uusia sääntöjä. Niissä ei ole johdonmukaisuutta tai ideaa, koska emme oikeasti tiedä mistään mitään saati toimi itse ohjeidemme mukaan. Kukaan ei myöskään koskaan toimi kuten käskemme. Se on säälittävää ja tuhoisaa. Holhoamme lähimaaston hengiltä. Ja se sotii takaisin.

Unohdamme omavastuun. Sinä ja minä olemme vastuussa itsestämme. Toteutuuko se mitenkään? Ei. Emme edes tunne itseämme, omia motiivejamme. Syytämme epätoivostamme ja ahdistuksestamme muita, vaikka ainoa joka voi siihen vaikuttaa on minäitse.

Yhtä aikaa minäitsessä on vastaus niin suhteeseen läheisiin kuin maailman tilaan. Oikeastaan kaikki lähteet, oli kyseessä sitten tiede, psykologia, filosofia tai pääuskonnot, kertovat samaa viestiä. Kun ihminen lakkaa ajattelemasta itseään eli lopettaa itsekeskeisyyden, siirtää huomion navastaan ulospäin ja alkaa myötäelää yhteistä todellisuutta, syntyy ketjureaktio. Kun välitämme muista, kannustamme ja rakastamme, muut voivat paremmin. Minäitsekin voi paremmin. Se on totuus. Ja jos kaikki muut tekisivät samoin, meillä riittäisi energiaa sekä tahtoa muuttaa maailmaa. Ja ehkä vielä aikaa sekä kykyä pelastaa planeetta.

Kirjoittaja Tommi Laiho on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.