Elämän tarkoituksen on kohdistuttava johonkin muuhun kuin omaan itseen.

”Eniten minua huolestuttaa, olenko kärsimysteni arvoinen”

- Nietzsche (vapaasti käännetty)

Logo tarkoittaa merkitystä. Kun suunnittelemme merkkejä, niissä pitäisi olla jokin merkitys, joksi ”näyttää siistiltä” ei riitä. Tämä kolumni ei kuitenkaan liity logoihin vaan merkitysterapiaan. Suosittelen.

Osalle ehkä tuttu psykiatri Viktor E. Frankl selvisi hengissä kahdesta natsi-Saksan keskitysleiristä. Todellisuus niissä on meille käsittämätön. Ajattele tilannetta, jos kuolema nälkään tai kaasuun on väistämätön. Tulevaisuutta ei ole. Palelet koko ajan, nukut kahden ihmisen välissä, teet raskasta työtä, et saa ruokaa, sinua halveksitaan ja hakataan vuosia. Läheisiäsi tapetaan ja vartijasi oli vielä ennen sota-aikaa toverisi. Niissä olosuhteissa tulee hulluksi, luovutetaan tai yritetään tappaa itsensä.

Franklinin sodan jälkeen luoma terapiamalli poikkesi aiemmista. Se ei keskittynyt ensisijaisesti isä-äitisuhteisiin, seksuaalisiin perversioihimme ja menneeseen. Malli oli aktiivinen, ratkaisukeskeinen ja eteenpäin pyrkivä. Esimerkiksi julkista esiintymistä pelkäävään ei tarvinnut käydä läpi henkilöhistoriansa häpeäkokemuksia vaan altistua esiintymään. Tehtävänanto saattoi kuulua vaikka: ” sinä siis pelkäät esiintymistä? Nyt sinä esiinnyt näiden ihmisten edessä ja tehtäväsi on esiintyä mahdollisimman huonosti. Mitä huonommin sen parempi.” Luottamusvammaisen kohdalla ei käyty läpi kaikkia elämän pettymyksiä vaan opeteltiin luottamaan päivä kerrallaan. Jne. Tekoja ja toimintaa siis, eikä loputonta menneiden kaivelemista.

Näin maallikon näkökulmasta Franklin avainteesit ovat inspiroivia. Hänen mukaansa meidän ei ole pakko olla menneisyytemme saati itsemme vankeja. Meillä on yksi täysin ylivoimainen vapauttava ylivoimatekijä. Voimme aina ja kaikessa päättää oman asenteemme. Mieti, siis keskitysleirin vanki, sanoo, että hän saa itse päättää miten suhtautuu elämäänsä. Vapaus on sitä, että kantaa vastuuta itsestään ja suhtautumisestaan elämäänsä. Ne jotka leirillä vain valittivat ja säälivät itseään, lopulta antautuivat henkisesti, mykistyivät, menettivät uskon tulevaan ja Frankl kertoo, että kun näin kävi, sen tiesi että viikon sisään kyseinen henkilö tulee kuolemaan.

Elämä on kärsimystä. Elämä on pieniä onnen hetkiä ja iloa, kunnes taas pyytämättä tai valitsemalla vaikeamman tien, tulee kipua. En ole vielä milloinkaan tavannut ihmistä, josta ei aistisi pelkoja, ahdistusta ja tuskaa. Siellä ne ovat kaiken pinnallisen esittämisen takana. Vaanimassa. Mutta kärsimys on kestettävissä, jopa tavallaan hyvää, kun siihen on syy.

Yksi Viktorin neuvo on yksinkertaisuudessaan loistava: ajattele, että eläisit toista kertaa ja olisit jo ensimmäisellä kerralla tehnyt ne kaikki typeryydet ja virheet ja pelosta johtuvat tekemättömyydet. Tilanteessa jossa olet päättämässä tai tekemässä jotain, mieti kuin olisit siinä toista kertaa. Kumpi päätös on sinulle oikeasti tulevaa elämääsi ajatellen parempi?

Frankl tunnustaa todellisuuden arvaamattoman ja kohtuuttoman luonteen. Hänen omat kokemuksensa sekä laajat tutkimuksensa päätyvät aina samaan johtopäätökseen. Ihmisen elämässä on oltava henkilökohtainen merkitys tai tarkoitus, jotta elämän kokee elämisen arvoiseksi. Kun tietää miksi elää, kestää paremmin kaiken sen mitä tapahtuu. Humaanisti ehkä parasta mitä psykiatrin opeissa on tarkoituksen määrittäminen. Se on hyvin vapaa, täysin vapaa arvottamisesta ja jokaiselle henkilökohtainen.

Mutta yksi asia siinä on oltava, tarkoituksen tulee palvella tai koskea jotain toista ihmistä tai arvoa. Eli sinun elämän tarkoituksesi on kohdistuttava johonkin muuhun kuin itseesi. Sinä itse et ole elämäsi tarkoitus. Usein se on rakkaus tai jotain uutta luova työ. Se että rakastamme, eli näemme toisessa suuren arvon, jopa suuremman kuin hän itse, tekee maailmasta paremman paikan. Se on suurinta rakkautta. Siksi lähes uskonnosta riippumatta, rakkauden sanotaan olevan suurin kaikista, sillä se pätee myös käytännössä ja jokaiseen. Sinulla on suuri etuoikeus rakastaa toista ihmistä enemmän kuin hän kuvittelee edes ansaitsevansa.

Samaa rakkautta voi olla siinä mitä tekee. Halu tehdä jotain mikä tekee muiden elämästä parempaa tai merkityksellisempää, on rakkautta sekin. Molemmat edellisistä, rakkaus ihmiseen tai merkitykselliseen tekemiseen, tuottaa onnellisuutta sivutuotteena. Sitä tässä länsimaisessa narsismissa, jossa masturboidaan minäkuvan edessä, juuri kukaan ei enää tajua. Oma onnellisuus ei voi olla missään olosuhteissa päämäärä. Sinä et pysty tekemään itseäsi onnelliseksi omin päin. Älä alennu sellaiseen kuvitelmaan. Onnellisuus on seuraus, kun teet jotain hyvää muille. Vain siten voi tulla pysyvämmin onnelliseksi.