Eivät meitä kiehdo itsestäänselvyydet. Ei meitä innosta arkijärki. Kaikk,i mikä on tuhanteen kertaan nähty tai kuultu tai koettu, lähinnä lannistaa meitä. Ei kukaan jaksa kuunnella ketään, joka puhuu ylhäältä alas. Kaikki täydellistä edustava epäilyttää tai tylsistyttää. Jokainen, joka väittää, paasaa, listaa tai luettelee meille asioita synnyttää meissä haukotuksen, välinpitämättömyyden tunteen. Itsekeskeisyys, vain itsestä puhuminen ja omien tarpeiden jatkuva vaaliminen, etäännyttää. Ja se, joka vain puhuu eikä koskaan pysähdy kuuntelemaan ja antamaan täyttä huomiotaan, jää lopulta ilman seuraa.

Blogin otsikon voi haastaa. Se on halpa ja huomiohakuinen. Seksikkyys on käsite, johon on miljoona tulkintaa, se on subjektiivista, alitajuntaista ja eläimellistä. Se mikä toimii sinuun, ei välttämättä toimi johonkin toiseen. Läheskään aina emme edes itse ymmärrä mikä meihin vetoaa, se voi olla tuoksu, äänensävy, eleet tai jokin jota karismaksi kutsutaan.

Se mitä väitän, se mihin otsikko perustuu, on luovan ajattelun, sielun ja toiminnan vetovoima. En tarkoita sillä jotain tiettyä ihmistä, alaa tai ammattia vaikkakin luovilla ja taiteellisilla aloilla on usein seksi vahvasti läsnä.

Tarkoitan sitä mitä luovuus ytimeltään on. Se on sitä ettei voi olla etukäteen varma mitä tuleman pitää. Se erottuu muista. Se on omaperäistä ja ainutlaatuista, mutta silti siinä on jotain mikä kiinnittyy juuri minun tarpeisiin. Siinä on jotain uutta, lainattua, tuttua ja edellisten sekoitetta. Se on sitä miten jokin ajatus tai idea yllättää meidät. Se on se miten se meille esitellään. Siinä on jotain joka kiehtoo, herättää, haastaa ja koukuttaa. Sitä vähän jännittää ja haluaa yhtä aikaa. Sen jälkeen kaikki perinteinen tuntuu vanhoilliselta. Sitä on luovuus. Ja se on seksikästä.

Kaikki mikä erottuu joukosta, tulee todennäköisemmin huomatuksi. Siitä olemme kaikki kipeänkin tietoisia. Osa näkee valtavasti vaivaa näyttääkseen erilaiselta. Osa näyttää erilaiselta, vaikka ei edes haluaisi. Joukosta erottuminen on teoriassa helppoa, varsinkin ulkonäöllisesti.

Se, että näyttää persoonalliselta, ei kuitenkaan vielä tarkoita, että on ainutlaatuinen ja luova. Visuaalinen identiteetti, koskee se ihmistä tai brändiä, on näkyvää ja satunnaisesti erottuvaa, mutta silti vain pintaa. Sen jälkeen käytös, läsnäolo, karisma ja vuorovaikutus ottavat vallan. Niiden vaikutus on suurempi ja pysyvämpi.

Jos olemme yhtenevää mieltä siitä, että seksikkyys on jotain tai jokin, johon koemme vetoa ja hurmaantumista, olemme yhtä aikaa markkinoinnin ytimessä. Se mikä pätee ihmisyydessä, pätee myös markkinoinnissa. Typerintä mitä voi ajatella, kummassakin, on se että jättää sanomatta tai tekemättä jotakin, vain sen takia, että pelkää mitä muut ajattelevat, koska aie on niin poikkeava tai uusi.

Useimmat ihmiset olisivat paljon seksikkäämpiä, jos uskaltaisivat olla sitä, mitä sisimmässään ovat. Sama pätee brändeihin. Molemmat tahot pelkäävät niin kovasti, mitä heistä ajatellaan. Oikea vastaus on, että ei juuri mitään, jos olette samanlaisia kuin kaikki muut, tai viiteryhmämme ja kilpailijanne joihin niin kovasti haluamme aina samaistua.

Samaistuminen vertaisiin ulkoisin toimin ja asuin tekee meistä tapettia. Terveystuote- tai autobrändi kuvittelee, että sen pitää mainostaa kuten alalla on tapana. Henkilöbrändääjä kuvittelee, että keinot ja viestit pitää olla kuten saman alan seuratuimmilla henkilöbrändeillä. Lopulta kaikki näyttäytyy matkimisena.

Minua on aina kiehtonut ihmiset ja brändit, joista ei tiedä, mitä he seuraavaksi tekevät tai sanovat. He yllättävät. He heittäytyvät. He elävät hetkessä. He antavat energiansa ja intohimonsa tulla esiin. He välittävät jostain niin paljon, että se tulee iholle ja sen läpi. He ovat haavoittuvia, siksi että he välittävät. Sellainen on minusta äärimmäisen seksikästä. Sellaisista brändeistä ja ihmisistä minä välitän.

Kirjoittaja Tommi Laiho on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.