Suomikin on syntynyt alun perin tarinasta ja ilman Kalevalaa ei olisi ollut Seitsemää veljestä. Myös Täällä Pohjantähden alla olisi jäänyt kirjoittamatta, eikä Tuntemattoman sotilaan Rokka olisi vilissyt yrityskouluttajien slaideilla. Muumilaaksoon ei olisi päässyt henkisesti turvaan ahdistavaa sodanjälkeistä maailmaa ja torilla ei olisi tavattu 90-luvun puolessa välissä.

Tätä kirjoitettaessa palaan juuri Britanniasta, jossa kirjoitetaan yhtä Euroopan jännittävimmistä tarinoista. Se tulee vaikuttamaan joka ikiseen meistä. Kansanäänestyksen voittanut puoli onnistui kertomaan paremman tarinan, jossa kuulija oli pääosassa.

Tarinan, jossa tehtaasta irtisanottu, naapureiden elintasosta jälkeen jäänyt, unohdettu ja hyljeksitty sankari nousee sohvalta ja ottaa homman jälleen kerran hallintaan. Mikä parasta, tämä tarina toistui miljoonia kertoja samankaltaisena, kaikilla asuinalueilla ja tulotasoilla.

Valitettavan harvoin tarinan jatko-osista tulee yhtä hyviä kuin alkuperäisestä tarinasta ja rohkenen veikata brexit-tarinan jatko-osan floppaavan. Myös jatkon genre on arvoitus, vaikka brittiläisen kirjakaupan ikkunassa ilmoitettiin post-apokalyptisen fiktion siirtyneen ajankohtaisten asioiden osastolle.

Mielenkiintoista on nähdä, minkälaista tarinaa kevään eduskuntavaaleissa kerrotaan. Pahiksiksi veikkaan ilmastonmuutosta, köyhyyttä, koulutuksen alasajoa sekä humanitääristä maahanmuuttoa.

Sankarin paikalle änkeää huolestuneita hiilikieltäytyjiä, laupiaita samarialaisia, valistuksen airueita ja kainalontuulettelijoita. Varmaa on, että voittaja on se, jonka tarinalla on eniten sankareita.

Ei se, kenen tarinalla on tärkein vihollinen tai joka on totta.

Kirjoittaja Mikko Koskinen on Kyrö Distilleryn brändijohtaja. Kirjoitus on julkaistu Markkinointi & Mainonnassa (2/2019).