Radikaalia maalaisjärkeä

Petteri Lillberg 23.10. 08:35

Mikä on markkinoinnin hiilijalanjälki?

Petteri Lillberg

Koska sinä olet viimeksi priorisoinut markkinoinnin media- ja tuotantopäätöksiä ilmastolasit päässä? Ennustan, että jos et tee sitä vielä tänään, huomenna teet.

Ei edes tynnyrissä asuva ole voinut välttää keskustelua ilmastonmuutoksesta, hiilijalanjäljestä tai toimenpiteistä, joihin yhteiskunnan, yritysten ja yksilöiden pitää sitoutua suunnanmuutoksen mahdollistamiseksi.

Mutta mikä onkaan markkinoinnin hiilijalanjälki? Voiko siihen vaikuttaa ja miten sitä voi vähentää?

Kysymystä voi lähestyä kahdesta toisiaan täydentävästä näkökulmasta.

Ensinnäkin, mikä on se kuva hyvästä elämästä, jota mainonta ja markkinointi meille myyvät?

Perustuuko onni lisäkuluttamiseen, uuteen tavaraan vai ihan johonkin muuhun? Mikä on markkinoinnin rooli maailmassa, jossa kulutusta pitäisi vähentää? Minkälaisen tulevaisuuskuvan edistämiseen markkinoijat ammattitaitoaan käyttävät?

Toinen näkökulma on itse markkinoinnin ja mainonnan tekemisen sekä niiden jakeluun käytettyjen välineiden hiilijalanjälki. Mikä sulattaa napajäätikköä eniten, mainosfilmi YouTubessa, postaus somessa vai jokaviikkoinen tarjouslehtinen lähikaupasta?

Jälkimmäinen kysymys ei ole mitenkään uusi eikä ainutlaatuinen. Jo vuonna 2010 Starcom julkaisi työkalun, jolla mainoskampanjoiden hiilijalanjälkiä pystyi arvioimaan jakeluun käytettävän median kautta. Televisiolla, radiolla, ulkomainonnalla, aikakauslehdillä, sanomalehdillä, display-mainonnalla ja haulla mainospaikkana on jokaisella oma tunnistettava jälkensä. Tällöin arvioitiin, että Iso-Britannian mainosteollisuus tuottaa kaksi miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa, eli saman verran kuin 364 000 brittikodin lämmitys.

Aloite ei kuitenkaan Hondan ja Heinekenin kaltaisten asiakkaiden tuesta huolimatta saanut ilmaa siipiensä alle. Vai koska sinä olet viimeksi priorisoinut markkinoinnin media- ja tuotantopäätöksiä ilmastolasit päässä? Ennustan, että jos et tee sitä vielä tänään, huomenna teet.

Koska kun muutoksen aika on tullut, sitä ei pääse pakoon. Maailman toiseksi suurin mainostaja Unilever on käynnistänyt merkittävän selvityksen jatkuvasti kasvavan digitaalisen median ja datan ympäristövaikutuksia. Niin kauan kuin sähköä tuotetaan fossiilisilla polttoaineella, data lämmittää yhteistä palloamme kiihtyvällä vauhdilla.

On arvioitu, että vuoteen 2025 mennessä viestintäteollisuus käyttää noin 20 prosenttia globaalista sähköntarpeesta. Kulutusta ja sen kasvua ruokkivat tietoverkkoihin jatkuvasta yhteydessä olevat mobiililaitteet. Päästöistä viestintäteknologia kattaa 3,5 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, ohittaen muun muassa lentoliikenteen. Vuonna 2040 tuo luku on nykyvauhdilla jo 14 prosenttia, eli yhtä paljon kuin Yhdysvaltojen koko talouden päästöosuus tällä hetkellä.

Jos jokainen teollisuudenala joutuu uudelleenarvioimaan resurssitehokkuuttaan, olisi hassua jos markkinointi ei näin tekisi tai luulisi, että pelkkä viestinviejänä oleminen riittää. Niin asiakasyritykset, markkinointiviestinnän eri toimijat, Mainostajien Liitto kuin MTL sekä moni muu voivat kaikki kantaa kortensa kekoon, niin halutessaan.

Jos tähän saakka olemmekin hurmioituneet vaikuttavuudesta ja panos-tuotossuhteista, tulevaisuuden kampanjoissa, toimintatavoissa, mittaamisessa ja keskinäisessä palkitsemisessa  emme voi ohittaa kahta asiaa.

Myymmekö onnistuneesti elämäntapaa, joka on nykyistä kestävämpi planetaarisen kantokyvyn näkökulmasta? Ja teemmekö sen tehokkaasti välineillä ja tuotantotavoilla, jotka vähentävät markkinoinnin hiilijalanjälkeä?

Demos Effectin Petteri Lillberg kirjoittaa aikamme ilmiöistä, totuuksista ja asioista, joista voi olla monta mieltä.

Kumppaniblogit

Kaupallinen yhteistyö