Helsingin pörssin tiloissa toimiva Pörssiklubi ei vieläkään ota jäsenikseen naisia. Aiheesta kirjoitti jälleen kerran tällä viikolla Kauppalehti lukuisissa artikkeleissa.

Toimittajien tai naispuolisten pörssijohtajien paheksunta ei ole pörssiklubilaisia aiemminkaan hetkauttanut. Klubin edustaja Juhani Mäkinen sanoi nytkin Kauppalehdessä, että vanhat säännöt pysyvät, sillä ”Maailma muuttuu, mutta voi käydä niinkin, että todetaan, ettei tasa-arvoa pidä kaikkiin nurkkiin ängetä.”

Tiloja klubille vuokraavan Pörssisäätiön toimitusjohtaja Sari Lounasmeri kertoo kuitenkin saaneensa viime päivinä runsaasti yhteydenottoja aiheesta pörssiyhtiöiden toimitusjohtajilta ja alan muilta toimijoilta.

Lounasmeren mukaan moni soittajista on ollut huolestunut pörssi-sanan imagosta. Moni pörssiyhtiön johdon tai hallituksen jäsen ei halua leimautua kuuluvaksi ”johonkin epätasa-arvoiseen porukkaan”. ”Tästä ovat olleet huolestuneita etenkin miehet”, Lounasmeri sanoo.

Pörssiklubin kuuluu suuri osa Suomen liike-elämän (miespuolisista) tärkeimmistä vaikuttajista, hallituksen jäsenet ja puheenjohtajat, toimitusjohtajat.

Julkisesti Pörssiklubin ummehtunutta toimintatapaa ovat kritisoineet pörssin miesvaikuttajista vain entinen Nasdaq OMX Helsingin toimitusjohtaja, nykyisin Tukholman pörssiä ja Nasdaq Nordic ia johtava Lauri Rosendahl ja Pörssisäätiön hallituksen jäsen Heikki Lehtonen. Rosendahl ei ole kuulunut Pörssiklubiin, vaikka on ollut pörssin johtaja.

Muutama pörssipomo on siis soittanut asiaa julkisuudessa kommentoineelle Lounasmerelle ja kertonut myös itse paheksuvansa sitä, että naiset on suljettu ulkopuolelle. Julkisesti nämä suomalaisia yrityksiä johtavat miehet eivät kuitenkaan ole suutaan avanneet. Miksi eivät?

Ehkä he odottavat, että säännöllisesti julkisuuteen pulpahtava kohu laantuu, ehkä heillä on kansainvälisen bisneksen kannalta tärkeämpääkin tekemistä kuin osallistua kotimaiseen tasa-arvokeskusteluun.

Lounasmeren saamat puhelut kuitenkin kertovat, että muutos ja jonkinlainen havahtuminen itää. Fiksuimmat pörssiyritysten johtajat tajuavat, että oma ja yrityksenkin maine kärsii, jos leimautuu väärään porukkaan. Ja kun maine kärsii, kärsii usein myös bisnes.

Sama ilmiö näkyy nyt ympäri maailman, jopa Suomessa. Ei enää riitä, että yritys on hiljaa ja noudattaa lakia ja kirjainta. On sanottava ääneen asiakkaille ja omille työntekijöille, että hei me ollaan hyvisten puolella. Emme hyväksy syrjintää - ja näin se myös näkyy meidän toimissa.

Nopeasti myrskyjä nostavan sosiaalisen median lisäksi tätä asennetta on vahvistanut avoimesti nais- ja muukalaisvihamielisen Donald Trump in nousu valtaan.

Näin Trumpin aiheuttamaa asenneilmaston muutosta Yhdysvalloissa kuvaili viime kesänä BrandBastion-yritystään kasvattava Jenny Wolfram, jonka asiakkaina on muun muassa suuria amerikkalaisia kosmetiikka- ja viihdeyrityksiä:

"Ennen riitti, että yritys suhtautui neutraalisti yhteiskunnan arvomaailmaan. Nykyisin sekä kuluttajat että henkilöstö vaativat, että yritys ottaa selvästi kantaa oikean ja hyvän puolesta. Kuluttajat ovat valmiita boikottiin ja äänestävät luottokorteillaan, jos yritys ei ilmaise selvästi kantaansa esimerkiksi rasismiin - passiivisuus ei riitä."

Moni yritys osaa myös käyttää asenneilmaston muutosta hyväkseen. Suomessa esimerkiksi Finlayson on taitavasti käyttänyt tasa-arvon ja suvaitsevuuden teemoja tuotteissaan ja mainonnassaan.

Artikkelia muokattu 30.11.2017 kello 8.09. Korjattu Lauri Rosendahlia koskeva kappale.