Radikaalia maalaisjärkeä

Petteri Lillberg 4.12. 08:31

Mitä tapahtui kirjahyllylle?

Petteri Lillberg

Suomalaisilla aikuisilla kirjahylly löytyykin tänä päivänä sieltä kaikkein tärkeimmästä paikasta, eli korvien välistä, kirjoittaa Petteri Lillberg.

1970- ja 80-luvuilla kasvaneiden sielunmaisemaan kuuluvat olohuoneiden kunniapaikoilla jököttäneet, usein tummanpuhuvat kirjahyllyt. Niiden hyllyjä koristivat niin ovelta-ovelle myydyt ensyklopediat, sinuhet, hymypatsaat kuin seuramatkojenkin tuliaiset. Hylly symboloi Suomen ensimmäistä hyvinvointimatkaa, jossa kirjallinen sivistys kuului niin työläisille, pientilallisille ja piioille kuin näiden jälkeläisillekin.

Kun 90-luvulla opiskelijasolukämppien sisustukseen kuuluivat vielä mäntyiset, kattoon ulottuvat Lundiat, pinnallinen tarkastelu näyttäisi osoittavan, että nykyisen asuntomessuideaalin valkoharmaaseen estetiikkaan kirjat eivät enää mahdu. Paitsi, jos ne pinotaan bohomaisen tyylikkäästi olohuoneen lattialle, värikoodatusti.

Hätäisimmät ovat tehneet tästä johtopäätöksiä suomalaisen sivistysten lopusta. Instaamme ja snappaamme itsemme medialukutaidottomuuteen ja  kirjalle käykin kuin lampulle IKEAn klassikkomainoksessa. Ilmankos Akateeminen Kirjakauppakin uuden omistajansa johdolla vähensi sekä neliöitään että kirjojensa määrää, kriitikot huutelevat.

Mutta kuten aina, on hyvä laittaa joukko erilaisia faktoja ja lukuja pöytään ennen tuomion julistamista:

● Helsingin Kirjamessuilla kävi tänä vuonna neljän päivän aikana 85.600 kävijää

● Verkkokauppa Adlibris kasvoi vuonna 2017 tanakasti, myyden 14 prosenttia enemmän kirjoja ja yli 20 prosenttia enemmän e- ja äänikirjoja kuin edellisenä vuonna

● Bookbeatin käyttäjät kuuntelevat kirjoja keskimäärin 20 tuntia kuukaudessa

● Keskustakirjasto Oodi on miltei 100 miljoonan euron satsaus lukevaan Suomeen ja elävään kaupunkikulttuuriin

Nämä luvut eivät näin äkkiseltään kuulosta siltä, että lukeminen olisi kuoleman kourissa. Ja kuka ei olisi somessa törmännyt ihailua ja peukutuksia kerääviin kirjalistoihin. Suomalainen bisnesväki on hintsansa, sinekinsä ja roslinginsa lukenut.

Suomalaisilla aikuisilla kirjahylly löytyykin tänä päivänä sieltä kaikkein tärkeimmästä paikasta, eli korvien välistä. Vähemmän mairittelevaa meille itse kullekin on se, että kansainvälisen tutkimuksen mukaan vain 25 prosenttia suomalaisista vanhemmista lukee säännöllisesti lapsilleen.

Maailman lukevin aikuiskansa on siis hylkäämässä seuraavaa sukupolveaan. Erityisesti poikien vähäisempi kiinnostus lukemiseen on noussut kansalliseksi huolenaiheeksi.

Ehkä siis tässäkin joulukuussa, nän slushien, pikkujoulujen ja kvartaalikiireiden seassa on hyvä muistaa, että lukeminen kannattaa aina. Varsinkin muille lukeminen.