Radikaalia maalaisjärkeä

Petteri Lillberg 13.2. 08:10

Oleksä vääränikäinen?

Petteri Lillberg on McCannin pohjoismainen strategiajohtaja.

Facebook antaa mahdollisuuden määritellä oma sukupuoli ainakin kymmenellä eri tavalla. Ikä sen sijaan pitää ilmoittaa päivälleen.

Facebookin mukaan emme olekaan niin nuoria tai vanhoja kuin tunnemme.

Globaalien tutkimusten mukaan ikä on kuitenkin huono käyttäytymisen ja asenteiden ennustaja. Kulttuuristen normien ja odotusten seuraaminen on paljon tunnusomaisempaa muka-kapinallisille parikymppisille kuin itsensä vihdoin löytäneille keski-ikäisille.

Presidentillisiä virkoja meritoidutaan hoitamaan reippaasi yli kuusikymppisenä, usein vasta myöhemmin. Diktatuurejakaan pääsee harvemmin syyttämään ikärasismista. Vielä kauan sen jälkeen, kun vallankumous on syönyt lapsensa, yhdeksänkymppiset kenraaleiksi pukeutuneet hahmokkeet ottavat paraateja vastaan.

Joku voisi ihmetellä, miksi maailman mahtavimpiin virkoihin tarvittavalle kokemukselle ei löydy käyttöä työelämässä.

Epätieteellinen havainto yhdistääkin senioriteetin arvostuksen ja bisneskulttuurin kypsyyden. Kapitalismista alle 30 vuotta nauttineet Baltian maat eivät juuri yli kolmekymppisiä bisnesleijoniksi huoli.

New Yorkissa, Lontoossa ja Tukholmassa sedät eivät ole setiä, eivätkä tädit tätejä, vaan kaivattuja asiantuntijoita, jotka tuovat selkeyttä ja perspektiiviä kaaokseen. Suomi sijoittuu asennejanalla johonkin välimaastoon.

Vääränikäisyys ei tietysti koske pelkästään tietyn ikäisiä. Se, että joku on liian nuori, liian vanha tai liian jotain on usein se ääneensanomaton totuus yrityksissä ja yhteisöissä. Vähän sama kuin joku olisi liian nainen, liian mies tai liian jotain väriä ja kulttuuria.

Uskon voimakkaasti yksilönvapauteen ja yritysten oikeuteen päättää itse asioistaan. Meritokratia noin yleisenä periaatteena on parempi kuin ne vaihtoehdot.

Kiintiöistä ja niiden tarpeesta eri yhteyksissä en ole onnistunut muodostamaan yksioikoista, lopullista mielipidettä.

Historia näyttää tosin vihjaavan, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja samanarvoiset mahdollisuudet vaativat yhteiskunnallista ohjausta, jos ei nyt suorastaan painostusta.

Bisnes, joka on irtaantunut yhteiskunnallisesta kehityksestä, on harvoin hyvä tai edes kovin pitkäaikainen bisnes. Homogeeninen organisaatio millä tahansa suureella johtaa group thinkiin ja keskinäiseen henkiseen masturbaatioon.

Uuden talousjärjestyksen olennaisimpia mantroja on ollut epävarmuuden sietokyky.

Se, että aamulla ei tiedä, mitä päivä tuo tullessaan, onkin normi ja ihan ok. Nyt viimeinenkin jäärä on siirtymässä erilaisuuden sietämisestä kohti ymmärrystä monimuotoisuudesta kilpailukyvyn perusedellytyksenä.

Muutos ja varsinkin oman mielen muuttaminen sattuu aina, mutta tässäkin terve kapitalismi tulee sanomaan viimeisen sanansa. Yritys, joka on vähän kujalla nyt, on tulevaisuudessa radikaalisti enemmän kujalla, tai suorastaan ojan pohjalla, housut kintuissa ja räkä poskessa.

Kun siis seuraavan kerran siis astelet oman tai jonkun toisen firman aulaan, tsekkaa ovatko ihmiset toistensa klooneja. Jos ovat, kannattaa harkita karkuun juoksemista.

McCannin pohjoismainen strategiajohtaja Petteri Lillberg kirjoittaa aikamme ilmiöistä, totuuksista ja asioista, joista voi olla monta mieltä.