For Fox Sake

Elina Kettunen 30.11. 08:10

On taas se aika vuodesta

Elina Kettunen

Pikkujoulut on kuin pelaisi venäläistä rulettia. Koskaan ei tiedä osuuko luoti omalle kohdalle.

Eletään taas aikoja, kun suomalainen työntekijä valpastuu.

Jokainen tietää konseptin. Marraskuu pitää tiukassa niskalenkissä, mutta antaa löysää yhden illan. Silloin suomalainen pukee ylleen pikkutakin tai pikkumustan ja lähestyy tulevaa koitosta uhmakkaasti. Riskit tiedostetaan, mutta suljetaan pois mielestä.

Palkaton harjoittelija Hessu on paikalla ensimmäisenä, koska haluaa ottaa kaiken irti ilmaisesta tarjoilusta. Sillä kaikki mikä tässä elämäntilanteessa irtoaa ilmaiseksi, on kotiin päin. Illan jälkeen ei kenellekään ole epäselvää, kuka on Hessu.     

Neljän lapsen äiti Seija pääsee kerran vuodessa vapaalle, ja nyt ladataan kaikki peliin. Missä ne drinkkiliput on, kun mama goes wild?! Seijalla on kuitenkin niin kiire juhlia, että hän ehtii kotiin jo ennen kympin uutisia.  

Teppo tiirailee tunnelmia sivusta. Hän on jemmannut vuosien saatossa hampaankoloonsa kaikenlaista ja odottaa sopivaa hetkeä, kun pääsee kaivamaan hammaslangat esiin.

Ja no, sieltähän pyyhältää parketille yksisoluinen tohvelieläin! Hän liikkuu yhden solunsa varassa ja pyydystelee henkensä pitimiksi naisia. Tänään ruokalistalla on uusi HR-neitokainen, ja pakkien jälkeen kaikki mikä liikkuu.

Kaiken nähnyt Ritu tietää tohvelieläimen metkut ja osaa kokemuksesta välttää sudenkuopat. Ritu on vuonna -94 voittanut lähipubinsa karaokekisan, ja nämä natsat olkapäillään hän antautuu Aikuisen naisen sävelmään, lähestulkoon vireessä.

Ilta etenee ja lauseet muuttuvat lyhyemmiksi ja ytimekkäämmiksi.

Kovanaamana tunnettu, mutta tänään glögin pehmentämä Jykä intoutuu avaamaan lapsuutensa isäsuhdetta. Hänen tekee myös kovasti mieli halata kaikkia kollegoitaan, etenkin ravintolan narikassa olevaa ”hyvää jätkää”.

Loppuillasta Lefa laskettelee portaissa pää edellä roihuavaa ulkotulta päin. Lefan hiuksisto syttyy tuleen, mutta onneksi vieressä oleva skarppi palkanlaskija sammuttaa sidukallaan tulipalon.

Lopuksi tilataan taksi kotiin vaimo kyydissä. Tosin ei oma vaimo.

Ja kas näin on jälleen saatu jatkumoa kauniiseen suomalaiseen kansanperinteeseen.   

Sarastavaa aamua pikkujoulun viettäjä tarkastelee silmiään siristellen ja menneitä muistellen. Ensimmäisenä mieleen hiipii, miten ruletissa kävi. Voiko omalla kohdalla huokaista helpotuksesta vai alkaako sitä aamupuhteeksi valmistella hakemusta naapuripitäjän avoinna olleeseen viemärisukeltajan paikkaan.

Osui luoti tai ei, jossain siellä kuitenkin aina siintää valo. Viimeistään keväällä.

Iloista pikkujouluaikaa kaikille!

Kirjoittaja Elina Kettunen on mainostoimisto Mirumin copywriter.