Radikaalia maalaisjärkeä

Petteri Lillberg 28.8.2018 09:12

Onko työsopimuksesi tunkkainen tuulahdus menneisyydestä?

Petteri Lillberg

Maailmaa pitää muuttaa ja erityisesti yrityksillä on siihen ihmiset, pääomat ja resurssit, mutta merkitys ja missiokin voivat muuttua keisarin uusiksi vaatteiksi, jos arki ahdistaa, kirjoittaa Petteri Lillberg.

Työelämävitsit naurattavat harvemmin siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat usein surullisen totta. Yksi näistä menneisyyden haamuista on niinkin tärkeä paperi kuin työsopimus. Ei ihme, että mukavitsailemme palkan olevan korvausta menetystä vapaa-ajasta. Kyynisyys, sarkasmi ja kriittinen ironia kun kukoistivat myös Neuvostoliitossa.

Ja ei, en nyt puhu siitä sinänsä valitettavan yleisestä tilanteesta, jossa muinoin allekirjoitetusta sopimuksesta on tullut kuollut paperi, joka ei enää vastaa yksilön nykyistä työnkuvaa.

Puhun nyt siitä, miten merkittävä osa tietotyöläisten työsopimuksista perustuu edelleen yksipuoliseen, hierarkkiseen näkemykseen ajankäytöstä ja oikeudesta päättää omasta tekemisestä ja toimeentulosta. Siitä, että työksi edelleen kutsutaan joukkoa kirjattuja velvollisuuksia ja esimiehen alaisuudessa tehtäviä suoritteita. 

Harva asiantuntuntijaksi itseään mieltävä tekee itsensä onnelliseksi pelkällä palkalla, eduilla tai tavoitelistalla. Jos näin olisi, "siitähän sinulle maksetaan" olisi ihan legitiimi vastaus moneen hankalaan kysymykseen työpaikoilla.

Itse olen kuitenkin merkityskriittinen siinä mielessä, että pelästyn aina kun hyvää tarkoittavistakin -ismeistä tulee yleisesti hyväksyttyjä, yksinkertaistettuja totuuksia. Maailmaa pitää muuttaa ja erityisesti yrityksillä on siihen ihmiset, pääomat ja resurssit, mutta merkitys ja missiokin voivat muuttua keisarin uusiksi vaatteiksi, jos arki ahdistaa.

En myöskään usko, että työpaikoista tulee tehdä omaan napaan tuijottavien aikuisten päivähoitolaitoksia, jossa "musta vaan tuntuu tältä" riittää selitykseksi ja syyksi ihan mille kiukuttelulle tahansa. Yksilökeskeisen self-help -kirjallisuuden voimallisesti markkinoima ajatus siitä, että kukin riittää ihan itsenään on yhtäaikaa sekä voimaannuttava että vaarallinen rapauttaessaan ajatusta työminän tarpeellisuudesta, yleisestä hyvästä ja vanhoista, mutta hyvistä käyttäytymissäännöistä.

Tarvitsemmekin työpaikoille uudenlaisen sopimuksen työstä, joka menee ohi vanhakantaisten aanelkkujen. Sopimuksen, joka tunnistaa, miten suuri rooli vapaudelle ja luotolla on yksilön sekä teamin motivaation ja tuloksentekemisen kannalta. Ja toisaalta, sopimuksen, joka tunnistaa sen, että sekä työnantaja että työntekijä ovat valinneet olevansa osa laajempaa yhteisöä, ottaa kantaa päätöksenteon tapohin sekä molempia osapuolia velvoittavan yhteisiin periaatteisiin.

Yritysten roolia yhteiskunnassa määritellään innokkaasti uudelleen, aina voitonjakoa ja -kohdistamista myöten. Olisi sääli, jos sama uudistusvimma ei kohdistuisi yrityksen tärkeimpään voimavaraan, eli työntekijään.

Demos Effectin Petteri Lillberg kirjoittaa aikamme ilmiöistä, totuuksista ja asioista, joista voi olla monta mieltä.

Kumppaniblogit

Kaupallinen yhteistyö