Kuten hyvin muistamme, rytinä alkoi helmikuun puolivälissä pörssiromahduksella. Kaksi viikkoa myöhemmin maassamme todettiin ensimmäinen koronavirustartunta ja siitä reilun parin viikon kuluttua oli jo valmiuslaki käytössä ja rajat kiinni. Viimeistään tässä vaiheessa kaikki heräsivät uuteen todellisuuteen.

Me M&M:ssä olimme käyneet lyhyen keskustelun siitä, miten paljon haluamme koronasta juttuja tehdä. Näin jälkikäteen ajateltuna se palaveri oli turha, korona täytti kaiken ilmatilan ja hyvästä syystä. Yt-neuvotteluja oli jo aloitettu Avidlylla ja Bob the Robot oli käynyt läpi jo yhden kierroksen. Hasan oli ensimmäinen yt-menettelyllä koronavirukseen reagoinut.

Myllerryksen alettua kunnolla tunnustelimme, miltä toimistokentällä näytti. Ja eihän se hyvältä näyttänyt, yksi jos toinenkin sanoi, että säästöjä olisi tehtävä.

Vain muutama päivä myöhemmin Dynamo&Son ilmoitti konkurssistaan.

”Näitä tulee vielä lisää”, totesi eräs asioista hyvin perillä oleva tuttu.

Siihen se virta oikeastaan tyrehtyikin. Epävarmoja tuntuivat olevan kaikki, realiteetit oli tunnustettu, mutta mitään suurta rytinää ei vielä tähänkään päivään mennessä ole näkynyt. Vaara ei toki ole vielä ohi, mutta ilmatilan on täyttänyt positiivinen henki.

Yritysten kuolinuutisten sijaan M&M:n palstatila alkoi täyttyä positiivisista vedoista. Ravintoloitsijat alkoivat nostaa kotiinkuljetus- ja noutopalveluita, isot työeläkeyhtiöt antoivat vuokria anteeksi tiloissaan toimiville yrityksille ja samoin toimivat tiettävästi jotkut taloyhtiöt. Kyrö laittoi linjastonsa tuottamaan - perinteisenä malarialääkkeenä tunnetun ginin sijasta - käsidesiä terveydenhuollolle ja perui lomautuksensa. Verkkokauppojen määrä alkoi lisääntyä eksponentiaalisesti. Vaatefirmat Makia ja Billebeino, kärsimyksistään huolimatta, laittoivat hyväntekeväisyyskampanjat pystyyn. Toimistopuolella SEK laittoi pystyyn uuden yksikön ja Propaganda-konserni muuttui Luovaksi arvotoimisto Trustiksi ja laajeni Lahteen.

Kaikki olivat samassa lirissä. Kyllä tästä noustaan, kunhan pidetään yhtä, kuului viesti. Taistoa käytiin kuin aviopari koleraa vastaan Gabriel García Márquezin romaanissa, johon otsikko viittaa.

Yritykset tuntuivat sisäistäneen hyvin useasta lähteestä tulleen neuvon siitä, että nyt on syytä viestiä brändi edellä, tehdä hyvää, ja valoisa tulevaisuus koittaa kriisin jälkeen. Ajatushan ei sikäli ole uusi. Roland Vaile osoitti jo 20-luvulla, että ne firmat, jotka eivät hylkää markkinointia laman aikana, pärjäävät huomattavasti paremmin sen jälkeen. Toivottavasti mainostajat heräävät tähän, niin tulevaisuus on valoisampi myös toimistoille.

Kannattaa ylläpitää vaikeinakin aikoina sidettä asiakkaisiinsa. Tosi rakkaus nimittäin jaksaa odottaa vaikka vuosikymmeniä.