Edessäsi seisoo ihminen. Sinä et tunne häntä etkä ole puhunut hänelle. Arvioit hänet ensin ulkoisesti, koska niin sinä ja jokainen väistämättä tekee. Hän on valkoinen normaalisti pukeutunut aikuinen nainen. Jos hän on kaunis tai erikoisen näköinen, häneen lyödään leima, pahimmillaan stigma. Helpointa olisi olla hyvin tavallisen näköinen. Hän avaa suunsa ja sanoo virkkeen. Hän on nyt suomalainen. Pääsi tekee sen jälkeen alitajuntaisesti analyysin ja luokittelee naisen koodistosi mukaan johonkin ryhmään. Määrittelet hänet, tahtomattasikin.

Se mitä pääsi ei tässä vaiheessa tiedä eikä osaa tulkita on naisen todellinen dna-perimä, hänen kasvatuksensa, henkilöhistoriansa, luonteenpiirteet, arvomaailma eikä fyysistä ja psyykkistä kuntoa. Osa näistä ei selviä sadankaan tunnin tutustumisen jälkeen.

Muuttujia on tuhansia ja taas tuhansia, joista kokonaisuus koostuu. Nainen voi olla esimerkiksi perimältään venäläis-saksalais-romaanitaustainen, traumatisoitunut jostain, kasvanut luterilaiseen arvomaailmaan, mutta opetettu sosiaalidemokraattisiin poliittisiin ideologioihin, joista on irtisanoutunut ja ryhtynyt tukemaan vihreää aatetta, eronnut, rakastunut, yksinhuoltaja, floristi, joka harrastaa taekwondoa, jolla on kolme parasta ystävää. Luonteelta hän voi olla vaikka herkkä, luova ja utelias, mutta sosiaalisesti arka ja altis toimimaan ryhmäpaineen mukaisesti. Ja lisää tähän sata muuta asiaa.

Mutta hän on kaikessa tässä kokonaisuudessaan ja yksityiskohdissaan täysin uniikki, yhtään vastaavaa henkilöä ei löydy koko planeetalta. Hän itsessään edustaa suurta diversiteettiä.

Jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja edustaa omaa erilaisuuttaan. Suuri unelma olisi, että tämä maailma ja kaikki sen ihmiset suvaitsivat sen tosiasian, että jokainen meistä on erilainen.

Jos omanarvontuntomme perustuu siihen miltä näytämme tai mihin viiteryhmään kuulumme eikä siihen kuka olemme, meistä tulee uhreja. Paine siihen on valtava, sillä meille halutaan osoittaa paikkamme. Venäläiset ovat aina ihan venäläisiä, muslimit muslimeja, homot homoja, turkulaiset turkulaisia, miehet väärässä, köyhät säälittäviä ja rikkaat sikoja.

Kiivas taistelu diversiteetin puolesta on kapina vanhaa järjestelmää vastaan. Se on hyvä, kannatan kapinaa. Mutta jos uusi uskomus on yhtä sokea kuin vanha, siirrymme vain yhdestä totaalitäärisyydestä toiseen. Ennen kuin siis kukaan avaa suunsa tai kirjoittaa postauksen, mieti hetki tai vuosi, tunnetko lainkaan ihmistä, jota olet arvostelemassa, tai edes itseäsi.

Kirjoittaja Tommi Laiho on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.