Jos on olemassa saatana, hänen nerokkain keksintönsä on korvata ihmisten välinen tunneside ja rintama vaihtoehtoisella, mutta täysin tyhjällä tavalla olla olemassa. Me, kohde, koemme, että saimme jotain suurempaa tilalle vaikka tosiasiassa poistuimme elämästä.

Sinulla ei ole aikaa enää mihinkään. Et ole läsnä missään. Kaikkien ihmissuhteittesi ja kokemustesi väliin on tullut filtteri. Sinulle on tärkeämpi seurata, tallentaa ja julkaista kuin elää. Muistisi on heikentynyt, kärsimättömyytesi on kasvanut, toinen kätesi on koko ajan sidottu, se on kasvanut kiinni laitteeseen, oireilet ja pahoinvoit, mutta enimmän osan ajasta olet turta ja tyhjä. Olemme tahdottomia saatanan orjia.

Kaikki uusi syntyy syvyydestä, jonkin asian pohdinnasta ja siihen keskittymisestä. Kaikki tärkeä on läsnä keskustelussa elävän ihmisen kanssa tässä ja nyt, kasvokkain. Sellainen aivo- ja tunnetoiminta on lakkaamassa.

Jos tämä kuulostaa liioittelulta tai uhkailulta, pysähdy ensimmäistä kertaa aikoihin, istu alas ja katso ympärillesi jossain missä on paljon ihmisiä – kuten juhlat, ravintolapöytä, viihdetilaisuus tai julkinen tila. Havannoi. Ovatko ihmiset paikalla vai poissaolevia? Onko heillä kännykkä vähän väliä kädessä? Kuinka moni on läsnä?

Voit seurata käyttöäsi applikaatiosta. Kuinka monta kertaa se nousee päivän aikana pöydältä? 20? 40? Jos sinulla on ilmoitukset päällä, mahdollisesti jopa enemmän, sillä ilmoitukset vaativat, että nyt on uuden huumepiikin aika, ja sinä tottelet. Ne, jotka käyttävät yli 25 tuntia viikossa älypuhelimeensa, ovat valinneet sen keskeisimmäksi elämän sisällökseen, siis tärkeimmäksi. Samaa aikaa he eivät voi enää käyttää lapsiinsa, kumppaniinsa, ystäviinsä tai itseensä. Se on matemaattinen mahdottomuus, niihin ei enää aika riitä. He ovat menettämässä pelin ja todelliset ihmissuhteet.

Uskon kannustamiseen ja myötätuntoon, mutta en täysin ehdoitta. Kun joku kohtaa pelkonsa, onnistuu, käy läpi murhetta, esittää oivalluksen, osoittaa välittämistä tai tekee jotain hyvää muille, hän ansaitsee huomiota, suosiota ja lämpöä. Mutta jos sydänmitämme tai peukutamme loukkaavia mielipiteitä, itseriittoisuutta tai typeryyksiä, me olemme mukana rakentamassa ja tukemassa sielutonta maailmaa. Siksi sinulla on valtava vastuu sydämestäsi.

Surullista on, että rakkaudesta ja välittämisestä on tulossa entistä pinnallisempaa. Puhe ja kirjoitetut ajatellut sanat ovat korvattu emojeilla. Emojissa ei ole oikeaa tunnetta, se on persoonaton pixelitarra, joita jaetaan kuin ämpäreitä.

Et voi muistaa ketkä peukuttivat jotain postaustasi pari viikkoa sitten, mutta saatat liikuttua, kun mietit arvostamasi ihmisen ääneen sanomaa kiitosta tai kehua. Muistosi, ne jotka tallentuvat sinuun vuosikymmeniksi, ovat kaikki eletystä elämästä.

Jos jättäisit joka toisen emojin tai sydänmerkin väliin, ja korvaisit sen läheiselle tosielämässä osoittamalla huomiolla, seuraukset olisivat radikaalit. Mieti mitä voisi tapahtua. Näkisimme iloa. Näkisimme aitoja tunteita. Näkisimme halauksia, kuka tietää vaikka näkisimme enemmän suudelmia. Sinä olisit olemassa. Tämän kaiken näkeminen olisi täysin poikkeavaa siihen mitä näen nyt.

Kirjoittaja Tommi Laiho on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.