Sosiaalinen sukellusvene

Rami Saarela 4.10.2016 08:30

Johtaako pelko yrityksesi viestintää?

Kun teemme asioita ensimmäisiä kertoja me kaikki tarvitsemme tukea, jotakuta joka seisoo rinnalla, pitää kädestä kiinni.

Viestinnän yksi ikuisuusaiheita on johdon näkyvyys niin sisäisessä kuin ulkoisessa mediassa. Johdon on oltava näkyvissä ja tavoitettavissa.

Logiikka on suoraviivainen, yritys ei voi viestiä ylipäätään ilman ihmisiä. Jonkun on puhuttava. Ja ei ole kertaakaan vielä tullut asiakasta eteen, joka olisi valinnut strategisesti että rivityöntekijä puhuisi julkisuuteen eikä johto. Asia on siis ymmärretty. Toki jotkut organisaatiot käyttävät esim puhemiestä, mutta se kulttuuri on vielä lastenkengissään Suomessa.

Johtajat, jotka itse tapaan ovat kyllä fiksuja ja tietävät tämän, heidän on oltava esillä, he ovat pakostakin yrityksen kasvot. Mutta jos se on heillekin selvää, kuten se on myös asiasta vuosikymmeniä puhuneille viestintäihmisille, niin miksi aiheesta edelleen koko ajan jauhetaan? Vaikka asia on tunnistettu ja sitä on jopa suunniteltu, se ei vielä välttämättä synnytä toimintaa.

Oman kokemukseni mukaan on tiettyjä perusasioita, jotka pitää olla kunnossa. Viestinnän pitää auttaa johtoa tuottamaan yhteiset tavoitteet, jotka myös kirjataan johdon tuloskorttiin. Kun viestintä näkyy liksassa, se kyllä motivoi tekemään. Olen tehnyt julkisuustyötä johtajien kanssa, joilla työ ei ole vaikuttanut liksanauhaan ja joilla julkisuustavoitteet ovat muodostaneet huomattavan osan tulospalkkauksesta. Jokainen voi arvata kumman kanssa onnistuimme huomattavasti paremmin.

Aivan yhtä usein homma sortuu siihen, että viestintäsuunnitelmat kyllä tehdään, mutta niissä ei huomioida, että johdolla on oma arki johon viestinnän suunnitelmat eivät istu. On parempi tehdä johdolle aivan oma henkilökohtainen viestintäsuunnitelma ja näin tukea heitä. Pääpaino sanalla tuki, viestintä ei johda johtoa, tässäkään. Ei johto tule asettumaan viestinnän johdettavaksi tulevaisuudessakaan, mutta yhdessä he varmasti haluavat tehdä hommia ja asettaa itselleen tavoitteet. Tavoitteet, jotka he ymmärtävät yhdessä heidän johtajiensa kanssa.

Toimitusjohtajallakin on johtaja, joku joka seuraa, että tavoitteisiin päästään. Sitä ei kannata unohtaa.

Vaikka nämä ja moni muu tekijä on usein kunnossa ja homma mättää, niin mistä on kyse? Voisiko syy olla sellainen, jota ihmiset pelkäävät myöntää. Pelko itse. Se estää johtoa astumasta esiin monin tavoin, se estää toiminnan.

Mitä jos kaikkia vaan pelottaa? Johtoa pelottaa julkinen esiintyminen tai aloittaa keskustelu Twitterissä, samalla heitä myös pelottaa myöntää se, että heitä pelottaa. Johtaja johtaa, ei pelkää. Viestinnän ihmistä puolestaan pelottaa mennä sanomaan johtajalle oma näkemyksensä siitä miten asiat voisi saada toimimaan.

Kaikki uusi pelottaa ihmisiä, joita myös johtaja ovat. Kun teemme asioita ensimmäisiä kertoja me kaikki tarvitsemme tukea, jotakuta joka seisoo rinnalla, pitää kädestä kiinni.

Pelko on huono herra myös asiantuntijoiden valinnassa. On inhimillistä, että yritysjohtaja tai viestintäjohtaja ei halua ottaa vastaan tietoa, joka osoittaa hänen aikaisemmin tehdyt päätökset vääriksi. Valitsemme asiantuntijat usein omien intressiemme mukaisesti, emme kehityksen tai

Yksi asia on kuitenkin varmaa. Puhutaan sitten mistä tahansa liiketoiminnasta, jota myös viestintä mitä suurimmassa määrin on, pelko ei ainakaan saisi olla päätöksenteon tai toiminnan esteenä.

Yritystä voi johtaa pelolla myös siten, että jätetään tekemättä asioita joita kannattaisi tehdä. Menestystä on turha odottaa varsinkaan viestinnässä, jos pelko tekee päätökset puolestamme.

Pelottaa ajatellakin, kuinka paljon etumatkaa kilpailijat joita ei pelota saavat.

Kirjoittaja Rami Saarela on Vaikutustoimisto Zipipop Freudin perustajaosakas ja luova johtaja.

Kumppaniblogit

Kaupallinen yhteistyö