Eilen Suomeen saapui tarkkojen turvajärjestelyjen suojassa kaksi kiinalaista korkean arvon diplomaattia. Pariskunta laskeutui Helsinki-Vantaan VIP President -terminaaliin, jossa heidät vastaanotti maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä sekä noin 60 median edustajaa.

Valtiollisten edustajien toivotaan viipyvän maassamme viisitoista vuotta ja lisääntyvän keskenään. Pieni suomalainen kunta on panostanut diplomaattien ykkösluokan asumuksiin noin kahdeksan miljoonaa euroa, jotka se odottaa saavansa takaisin matkailutuottoina.

Kiinan valtiolle isopandat Hua Bao ja Jin Baobao ovat pörröistä propagandaa, supersöpöä ja tehokasta maabrändäystä. Pandat pehmentävät mielikuvaa kommunistisen puolueen hallitsemasta maasta. Uhanalaisten eläinten lähettäminen suomalaiseen hoitoon on suuri symbolinen kädenojennus. Kiinan-pandat ovat haluttuja matkailun vetonauloja, luonnossa isopandoja elää enää alle pari tuhatta.

Pandoja on myös muun muassa Berliinissä, Lontoossa, Brysselissä, Australiassa ja Kanadassa. Pieni Suomi on päässyt suurten maiden joukkoon.

Kiinalle pandapropaganda tai -diplomatia on tulevien ongelmien ehkäisemistä, yksi pehmeä säie, jolla se kietoo itseään lähelle maita, joista se voi jollain tapaa hyötyä.

Suomi on osa Euroopan unionia, joka on Kiinan tärkein kauppakumppani ja investointikohde. Vuoden 2010 jälkeen Kiinan investoinnit Eurooppaan ovat kasvaneet peräti 1 500 prosenttia. Kiinan investointibuumi Eurooppaan alkoi finanssikriisistä, jolloin Kiina näki tilaisuutensa tulleen.

Kiinalaista rahaa virtasi sitä kipeästi tarvitseviin velkaisiin Etelä-Euroopan maihin. Vuonna 2016 Kiina nousi 10 suurimman ulkomaisen investointimaan joukkoon myös Suomessa. Kiinalainen Tencent osti Supercellin enemmistön, kiinalainen Kaidi suunnittelee investoivansa sellutehtaaseen Kemissä ja elokuvateatteriketju Finnkino on nykyisin kiinalaisen viihdejätin Dalian Wandan omistuksessa.

Kiinan investointeja kritisoivat äänet ovat kuitenkin yleistyneet EU:ssa. Monet pelästyivät, kun kiinalainen Midea osti enemmistön saksalaisesta robottiyhtiö Kukasta viime kesänä.

Syitä Kiina-kauhuun on monta. Ensinnäkin eurooppalaisia ärsyttää aiheellisesti, että Kiinan valtion avokätiset tukemat yhtiöt vievät markkinoita Euroopassa ja muuallakin. Toinen pelko koskee sitä, että lisääntynyt taloudellinen riippuvuus Kiinasta kaventaa eurooppalaisten mahdollisuutta kritisoida Kiinan toimia silloin kun siihen on syytä.

Naton entinen pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen kirjoitti aiheesta Financial Timesissa loppuvuodesta. Hänen mukaansa kiinalaiset ovat jo vaikuttaneet EU:n yhteiseen ulkopolitiikkaan ja lyöneet railoa EUn sisälle.

Rasmussenin mukaan Kiina-investoinneista hyötyneet EU-maat vesittivät esimerkiksi yhteistä EU-kannanottoa, jotka koskee Kiinan toimia Etelä-Kiinan merellä. Entisen Nato-johtajan toinen suuri huoli oli, että ostamalla eurooppalaisia teknologiayhtiöitä kiinalaiset saattavat päästä käsiksi myös sotateollisuutta hyödyntävään teknologiaan.

EU-maista Kiinalla on erityisen lämpimät suhteet Kreikan ja Unkarin kanssa.

Pragmaattiset suomalaiset ovat tottuneet taiteilemaan isojen maiden ja niiden yksinvaltiaiden kanssa, ja Suomen talous tarvitsee ulkomaisia investointeja. Kiinalaisen rahan merkitys Suomessa tulee todennäköisesti vain kasvamaan. Tuore onnistuminen on kiinalaisten matkailijoiden kasvanut virta Lapin matkailukeskuksiin.

Suomen hyvät Kiina-suhteet ovat sitä paitsi vanhaa perua. Suomi tunnusti Kiinan kansantasavallan ensimmäisten länsimaiden joukossa 1950. Ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen vieraili ensimmäisenä länsieurooppalaisena Kiinassa Tiananmenin verilöylyn jälkeen.

Pörröinen maakuvan pehmentäminenkin on suomalaisille tuttua. Aikoinaan presidentti Tarja Halonen sai Venäjän pääministeriltä Dmitri Medvedev iltä lahjaksi Megi-kissan. Neva masquerade -rotuista kissaa kuvailtiin tuolloin ärhäkäksi yksilöksi. Kissa oli lahja, lauhkeista söpöistä pandoista suomalaiset maksavat Kiinalle kovaa vuokraa, lehtitietojen mukaan lähes miljoonan vuodessa.