EK:n tutkijat Annu Kotiranta ja Antti Tahvanainen selvittivät yliopistojen valmiutta keksintöihin ja niiden kaupallistamiseen. Selvityksessä, johon osallistui 4700 tutkijaa, 43 prosenttia vastasi, että oli tehnyt vähintään yhden keksinnön, jolla oli kaupallista potentiaalia. Noin kaksi prosenttia tutkijoista oli "superkeksijöitä", joille löydöksiä oli viidessä vuodessa kertynyt yli kymmenen. Tutkimuksen oleellinen tieto oli, että vain 40 prosenttia tutkijoista oli edistänyt löydöstensä hyödyntämistä. Tämä herättää kysymyksen siitä, miten paljon hukkaamme mahdollisuuksia seuraavaan Nokia an – ja miten estämme tämän?

Tuotteiden kaupallistaminen vaatii erityisosaamista

Yleisin syy, miksi keksijä jätti löydöksensä kaupallistamisen, oli ajan puute, kun taas tärkeimpänä motivaattorina kaupallistamiseen oli kunnianhimo. Selvityksessä nousi esiin myös se, ettei kaupallistamiseen oli riittäviä taloudellisia kannustimia, eikä niistä palkita. Mielestäni tuntuu kohtuuttomalta ajatella, että tutkijoiden odotettaisiin aktiivisesti kaupallistavan keksintöjään. Toistakymmentä vuotta markkinointia ja myyntiä tehneenä uskallan väittää, että kaupallistaminen vaatii erikoisosaamista, etenkin kun tavoitteena ovat kansainväliset markkinat. Jos jätämme kaupallistamisen tutkijoiden varaan ja koetamme edistää kaupallistamista lisäämällä taloudellisia ja ajallisia kannustimia, menetämme tutkimukseen panostettua aikaa ja saamme laimeita lopputuloksia.

Kärjistetysti voidaan sanoa, että kaupallistamattomat tai hyödyntämättömät keksinnöt ovat hukkaan heitettyjä resursseja, jotka pahimmassa tapauksessa hyödyntävät vain ulkomaisia yrityksiä. Kun Turun yliopisto sai tuntemattomaksi jääneiltä lahjoittajilta kolme miljoonaa euroa kompleksisten systeemien matemaattiseen mallinnukseen, Turun Sanomien verkkokeskustelu täyttyi epäilevistä kommenteista myös tutkimustulosten valumisesta ulkomaisten tahojen hyödyksi. Vaikkakin yliopistojen yhdistyminen on ollut paikoitellen hyvin kivuliasta ja tuntunut teennäiseltä, niin se voi tuoda myös työkaluja keksintöjen tehokkaampaan kaupallistamiseen. Kauppatieteiden puolelta löytyy vahvaa markkinoinnin osaamista, joka voisi hyödyttää ja nopeuttaa tutkimusten kaupallistamista. Oikeaan suuntaan ollaan tällä saralla jo menossa. Mm. teknologiavetoisessa Oulun yliopistossa on vireillä hanke brändiprofessuurin saamiseksi kauppatieteiden puolelle. Brändiprofessuurin esteenä on enää löytää rahoitus, jota ei kotimaasta tai ulkomailta vielä ole saatu.

Innovaatioiden metsästäjä seuraamaan tutkimuksia

Brändiprofessuuri voi tuoda yliopistoihin täysin uudenlaista osaamista, mutta sen rinnalle tarvitaan systemaattisempaa kaupallistettavien keksintöjen seulontaa. Ehdotan Suomeen innovaatioiden metsästäjä -virkaa, jonka tehtävänä on seurata aktiivisesti yliopistojen ja tutkimuslaitosten kehityshankkeita, selvittää niiden kaupallinen potentiaali sekä tuoda parhaat osaajat kaupallistettavissa olevien keksintöjen ympärille. Näitä osaajia löytyy yliopistoista, yrityksistä sekä jo työelämän jättäneistä osaajista. Erityisesti jälkimmäisestä ryhmästä löytyy henkilöitä, joilla on valmiita verkostoja yritysmaailmassa ja vielä paljon annettavaa yhteiskunnallemme. Jotta keksintöjen kaupallistamisesta saadaan tavoitteellista, tarvitaan myös muutoksia tutkimusmäärärahoihin ja määrärahoja kaupallistamiseen. Ohjaamalla jo alkuvaiheessa osa määrärahoista kaupallistamiseen, nopeutetaan markkinoille tuloprosessia sekä tutkimusten tarkoituksellisuutta. Määritteleehän yliopistolakikin, että yliopistojen velvollisuutena on tukea korkeatasoisen osaamisen muuntumista kannattavaksi liiketoiminnaksi, uusiksi yrityksiksi ja työpaikoiksi. Toivon, että joulukuussa perustettu Markkinoinnin edistämiskeskus (MAKES) ottaa tavoitteekseen myös yliopistoista lähtevien keksintöjen paremman kaupallistamisen.

Kirjoittaja Riikka-Maria Lemminki on Mainostajien Liiton toimitusjohtaja.