On monenlaisia tapoja mennä läpi tämän kevään eduskuntavaaleissa, mutta yksikään niistä ei toimi, jos ehdokkaalla ei ole näkyvyyttä ja tunnettavuutta.

Ykkösketjuun jo nyt kuuluville poliitikoille tämä ei ole ongelma, kun naama on äänestäjien aamukahvipöydässä lehtien politiikan jutuissa ja tietyin väliajoin pääsee viisastelemaan A-studioon. Myös jotkut vähäpätöisemmät mutta jostain syystä kiinnostaviksi arvioidut kansanedustajat hyötyvät suuresti naistenlehtien pitkistä ja kohdettaan kritiikittä ylistävistä henkilöjutuista.

Asianlaita on toinen yleisölle täysin tuntemattomilla ehdokkailla, jotka lähtevät vaalikisaan. Heidän pitää yrittää puskea itsensä äänestäjien tietoisuuteen mainonnalla, johon uppoaa sievoinen summa rahaa. Tutkimuksen mukaan vuoden 2015 eduskuntavaaleissa läpimenneiden vaalibudjetti oli keskimäärin yli 38 000 euroa. Koska harvalla löytyy moisia summia takataskusta, useat joutuvat turvautumaan velkaan.

Tasan eivät käy onnen lahjat tässäkään asiassa. Niin sanotuille oikeille ehdokkaille rahoitusta kyllä järjestyy, olipa maksajana sitten isänmaallisten sohvakauppiaiden yhdistys, satumaisen rikas suomenruotsalainen säätiö, ”yleishyödylliset” ammattiliitot tai veronmaksaja puoluetuen kautta.

Viime eduskuntavaaleissa eniten vaalitukea saaneiden joukossa olivat vaalirahailmoitusten perusteella nykyinen opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) ja sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne, joista molemmat tekivät lähes 80 000 euron hintaisen kampanjan. Grahn-Laasonen maksoi omasta pussistaan kampanjastaan reilut 2 000 euroa ja Rinne 0 euroa. Suurimman vaalituen kuittasi rkp:n puheenjohtajana toiminut Carl Haglund. Haglundin kampanja maksoi lähes 130 000 euroa, josta hän maksoi itse peräti 1 070 euroa. Calle jaksoi toimia kurjassa kansanedustajan tehtävässä reilun vuoden päivät, kunnes hän lähti mukavampiin ja parempipalkkaisiin töihin yksityiselle puolelle. Toivottavasti Haglundin jättimäisen vaalilaskun kuitanneet kokevat saaneensa rahoilleen vastiketta.

Vaalitaiston ravintoketju on armoton. Ykkösnimet saavat leijonanosan mediahuomiosta ja vaalirahasta. Lisäksi he hyötyvät kauas läpimenosta jäävien tavisehdokkaiden äänistä, jotka nostavat puolueen yhteisäänimäärää. Suomalaisen kansanvallan suuri ja unohdettu sankari on tuiki tuntematon ehdokas, joka kuuntelee päänaukomista räntäsateessa marketin pihassa kymppitonnien vaalivelka niskassaan. On erittäin todennäköistä, että hän pääsee astelemaan Arkadianmäen suureen saliin vain unissaan.