Radikaalia maalaisjärkeä

Petteri Lillberg 12.2. 08:17

Tekeekö mainonta meistä köyhempiä?

Petteri Lillberg

Olisiko parempi, jos saisimme tavaramme ja palvelumme anonyymeinä, ilman 550 miljardin dollarin globaalin mainosteollisuuden väliintuloa?

Mainontaa on syytetty ja syyllistetty monesta asiasta. Paremman elämän sitominen kuluttamiseen ja ulkonäkökilpailuun ovat mainonnan perisyntejä. Mainonnan historia on samalla tupakoinnin viileyden ylistämistä  sekä sokerilla, rasvalla ja suolalla prosessoidun elintarviketeollisuuden voittokulkua.

Mainonta on itsekin herännyt synteihinsä. Esimerkiksi pian Unileverin jättävä, todennäköisesti maailman vaikutusvaltaisin markkinointijohtaja Keith Weed käynnisti muutama vuosi sitten maailmanlaajuisen brändiallianssin, joka pyrkii kitkemään tunkkaiset stereotyyppiset sukupuoliroolit pois mainonnasta.

Ongelmaton ei myöskään ole mainonnan suhde niihin palveluihin, joita käytämme joka päivä ilmaiseksi yksityisyytemme hinnalla. Ovathan Google ja Facebook oikeasti jättimäisiä mainosmedioita, joiden avulla asiat, joita emme kertoisi edes puolisolle, parhaalle ystävälle, koiralle tai nousuhumalassa ensimmäiselle vastaantulijalle, päätyvät profiloimaan meitä raikkaan kaupallisessa hengessä.

Mainonta elää ajassa, ja siivoaa itse itseään, ja hyvä niin. Yksi peruskysymys vaatii kuitenkin lisävalaistusta. Valuvatko mainonnan kustannukset kuluttajahintoihin ja tekevät meistä kaikista salakavalasti köyhempiä?

Amatöörit käytävät mainontaa myymään enemmän, useimmiten halvemmalla tarjousten voimalla. Ammattilaiset käyttävät mainontaa rakentamaan brändiä, mahdollistamaan hintapreemiota ja sitä kautta korkeampaa pitkän aikavälin tuottoa. Tuota korkeampaa tuottoa onkin kriittisesti kutsuttu kuluttajan maksamaksi brändiveroksi.

Mutta mikä on totuus tästä brändiverosta ja sen haitallisuudesta? Olisiko parempi, jos saisimme tavaramme ja palvelumme anonyymeinä, ilman 550 miljardin dollarin globaalin mainosteollisuuden väliintuloa?

Väitän, että jos poistamme välistä mainonnan kyvyn rakentaa brändejä, lopputulos ei välttämättä ole erityisen auvoinen.

Mainonta eri muodoissaan lisää markkinoiden läpinäkyvyyttä, helpottaa hintavertailujen tekemistä sekä parantaa tietoisuutta eri vaihtoehdoista. Mainonnan taipumus kirittää kilpailua edesauttaa kuluttajan vapautta valita. Vaikka mainonta pyrkiikin bändien osalta rakentamaan ja puolustamaan hintapreemiota, kuluttajahintojen määräytyminen johtuu historiallisesti enemmän markkinatoimijoiden määrästä kuin mainosbudjettien suuruudesta.

Mainonnan kyky tuottaa aineetonta lisäarvoa tuotteille ja palveluille ja muuntaa se brändistä maksettavaksi korkeammaksi hinnaksi on keskeisin syy mainostaa. Ja tämä päteekin yksittäisiin brändeihin. Samaan aikaan mainonnan laajempi rooli läpinäkyvyyden, vertailun ja valinnanvapauden mahdollistajana näyttää enemmänkin laskevan kokonaishintoja kuin nostavan niitä. iPhone on suorastaan kallis, mutta moni muu matkapuhelin varsin edullinen. Mainonta toimii, kun se antaa myös haastajille mahdolisuuden tiputtaa itsetyytyväisiä markkinajohtajia pois jalustalta.

Mainontaakin isompi kysymys on se, että lähtökohtaisesti korkeamman hinnan ja brändätyn tuotteen tulisi taata kuluttajalle korkeampi lopputuotteen laatu, pidempi käyttöikä sekä vastuullisempi tuotantoketju. Alhainen hinta antaa edelleen aiheen epäillä, että ihan kaikki ei mene kuin Strömsössä. Onneksi edelleen paras tapa tuhota vastuuton, huono tuote on tuoda se jyrinällä markkinoille.

Jos me kuluttajat haluammekin tulevaisuudessa äänestää lompakollamme ja vaikuttaa siihen mihin maailmaa menee, siitä voi joutua yksilötasolla maksamaan enemmän. Halpuuden aika on ohi.

Tai koska viimeksi kuulit, että poljettuihin hintoihin perustuva, anonyymien tuotteiden  kertakäyttökulutus on hyväksi meille, planeetalle tai tuleville sukupolville?

Demos Helsingin Petteri Lillberg kirjoittaa aikamme ilmiöistä, totuuksista ja asioista, joista voi olla monta mieltä.

Kumppaniblogit

Kaupallinen yhteistyö