Mikään ei ole surullisempi näky kuin tuntematon asiantuntija. Hänet löytääkseen on tosin nähtävä vaivaa, sillä häneen ei törmää lehtien palstoilla, television keskusteluohjelmissa tai bisnestapahtumien esiintymislavoilla. Lajin luontaista elinympäristöä ovatkin yliopistojen kammiot, ministeriöiden käytävät sekä kolmilukuisiin kävijämääriin jäävät ja tuntien luku-urakkaa vaativat blogit.

Tuntematon asiantuntija kärsii tyypillisestä viestintäongelmasta: vaikeudesta oman tietämyksensä popularisointiin. Hän näkee tiivistämisen, kiteyttämisen ja ymmärrettävän ilmaisun pelkkänä taakkana, jolla vain karsitaan asian täydelliselle hallinnalle elintärkeitä yksityiskohtia.

Tiivistäminen kuitenkin kannattaa: siten asiantuntijalla on mahdollisuus saada itselleen huomattavasti suurempi yleisö. Hänellä on jopa mahdollisuus nousta oman alansa ajatusjohtajaksi – henkilöksi, jota media ja maksavat asiakkaat seuraavat ja siteeraavat. Kiteyttämisen taito avaa portit maineeseen ja mammonaan.

Jos puhut pelkkää jargonia, tarvitset todennäköisesti apua nähdäksesi maailman viestisi vastaanottajan silmin. Tarvitset jonkun, joka vetää sinut pois tarpeettomien yksityiskohtien suosta.

Vuosituhannen alussa EU:ssa asiantuntijana työskennellyt Alexander Stubb teki Helsingin Sanomiin kirjoitussarjan unionipolitiikasta. Kirjoitukset julkaistiin sittemmin kirjana, jonka esipuheessa Stubb kiitteli editoijaansa, toimittaja Annukka Arjavirtaa. Stubb kertoo, miten hänen tekstinsä tuli usein takaisin usealla kysymysmerkillä varustettuna tyyliin ”Alex, mitä toi pilarirakenne tarkoittaa?”.

Editoijan avustuksella Stubb pääsi eroon EU-jargonista. Myöhemmin hänestä tuli malliesimerkki poliitikosta, joka osaa kiteyttää sanottavansa muutamaan kaikkien ymmärtämään ”pointtiin”.

Asiantuntijoiden tiivistämistä ja kiteyttämistä kohtaan tuntema epäluulo ei liity yksin ymmärrettävyyteen. Osa on lisäksi huolissaan asiantuntijastatuksestaan vertaistensa keskuudessa.

Olen tehnyt paljon töitä yliopistotutkijoiden kanssa ja auttanut heitä popularisoimaan tutkimustaan – viestimään sen tuloksista akateemisia piirejä laajemmalle yleisölle. Yksi tutkijoiden yleisistä huolenaiheista on, mitä heidän kollegansa mahtavat heistä ajatella, kun he yksinkertaistavat moniulotteisia tutkimusprojektejaan kaiken kansan ymmärtämään muotoon. Pitävätkö he heitä kenties helppoheikkeinä, tai mikä vielä pahempaa, julkisuustyrkkyinä?

Popularisointiin nihkeästi suhtautuvat uskovat, että älykkäät ihmiset jaksavat kyllä paneutua pitkiinkin artikkeleihin ja ymmärtävät asioiden monimutkaiset syyseuraussuhteet. Samaan aikaan moni tutkija voi olla salaa kateellinen kollegalleen, joka esiintyy jatkuvasti julkisuudessa tieteenalansa asiantuntijana, vaikka ”hän oikoo mutkia ja yksinkertaistaa vaikeita asioita”.

Tunnetuksi asiantuntijaksi ei nousta ilman viestinnällisiä taitoja. Erikoisosaamisesta on osattava viestiä niin, että aihe kiinnostaa myös laajempaa yleisöä. Se taas vaatii yksinkertaistuksia, konkretisointeja ja toisinaan omassa viitekehyksessä lapsellisiltakin tuntuvia vertauskuvia. Monimutkaisetkin asiat on osattava paketoida sellaiseen muotoon, että viestisi ymmärretään.

Jos pelkäät asioiden kertomista yksinkertaisemmin, muista että juuri lyhyt ja kiteytynyt ilmaisu erottaa todelliset osaajat amatööreistä. Kiteyttäminen vaatii paljon työtä: on huomattavan paljon vaikeampaa tehdä monimutkaisesta aiheesta lyhyt kirjoitus tai esitelmä kuin pitkä. Ihmiset, jotka haluavat päästää itsensä helpolla, tekevät 100-sivuisia kalvoesityksiä ja viiden liuskan muistioita. Moiseen tekstimassaan on helppo piilottaa se, että kirjoittajan ajatus ei ole kirkas – tai että sitä ei ole lainkaan.

Kyky kiteyttää on kaikille asiantuntijoille äärimmäisen olennainen taito. Se kertoo, että ihmisellä on kyky hahmottaa olennainen.

Kirjoittaja Jukka Hakala on Konsulttitoimisto Kotoban toimitusjohtaja.

Lue lisää: Kuinka te kehtaatte

Lue lisää: Näin voitat julkisen tarjouskilpailun