Enpä olisi tätä uskonut kirjoittavani. Sähkömarkkinat avattiin kilpailulle vuonna 1998 ja vain kymmenkunta prosenttia kuluttajista käyttää hyödykseen halvemman sähköenergian tuoman edun omassa taloudessaan.

Nyt täytyy sanoa, että suuri enemmistö on ainakin puoliksi oikeassa.

Syitä on useita, mutta ehkä merkityksellisin niistä on vuoden 2011 Tapaninpäivän hirmumyrky.

Myrsky taittoi puut ja metsät sähkölinjojen päälle, tuhosi suoraan sähkölinjoja. Koko eteläinen osa Suomesta oli viikkoja sekaisin.

Myrskyn jälkeen alkoi vimmattu syyllisten etsintä ja korjaavien toimenpiteiden miettiminen, jotta tällaiset myrskyt eivät enää lamaannuttaisi puolta Suomea.

Sähköyhtiöt saivat lakisääteisen haasteen: verkot säävarmoiksi tai muuten korvaukset sähkökatkoista nousevat niin korkeiksi, että jokaisen yhtiön lompakossa varmasti tuntuu.

Muutos ei syntynyt tästä vaatimuksesta, vaan annetusta porkkanasta: Energiavirasto määritteli monopolitoimintaa pyörittävien sähköverkkoyhtiöiden kohtuulliseksi laskettavan tuottoprosentin järkyttävän korkeaksi, lähes seitsemään prosenttiin sähköverkon päivän arvosta.

Tämä toi vipinää jokaiseen verkkoyhtiöön ja jokaiseen pääomasijoittajaan nolla- ja miinuskorkojen maailmassa.

Valtion viraston määrittämä takuutuotto sähköverkkoinvestointeihin osoittautui hunajapurkiksi. Jokainen euro, joka sähköverkkoihin investoidaan tuo varman ja nykymaailmassa huipputuoton investoijalle.

Tämä nykyhetkeen tilanteeseen nähden kohtuuton tuotto vie kaikki järkevät edellytykset sähkön kilpailutuksesta erityisesti myrskyisten metsämaiden sähkönkäyttäjillä, ei niinkään suurten kaupunkien hyväosaisilta.

Kohtuullisen tuoton saava sähköinvestori laskuttaa tuottonsa kuluttajalta sähkön siirtomaksuna ja verkon perusmaksuna.

Energiaviraston uudet tilastot kertovat oleellisen: Kymmenen vuoden aikana Itä-Suomessa verottomat siirtohinnat ovat nousseet lähes 50 prosenttia, Etelä-Suomessa 40, Länsi- ja Pohjois-Suomessa 30 prosenttia.

Jyrkin nousu alkoi vuodesta 2015.

Surullisinta asiassa on se, että tässä rahastuksessa ei näy loppua, koska kalliiksi käyvä maakaapelointi näyttää olevan riittävän säävarmaa, jotta kymmeniä kilometriä olevien linjojen päässä sijaitseva yksittäinen mökkikin saa päivittäisen sähkönsä.

Samaan aikaan tapahtunut valtion rahastus on ollut hirmuista. Vuonna 2008 kuluttajia koskeva sähkövero oli arvonlisäveroineen (huom!) 1,07726 senttiä kilowattitunnilta. Valtio on nostanut tätä veroa 159 prosenttia nykyiseen 2,79372 senttiin kilowattitunnilta.

Kaiken tämän seurauksena kuluttajille mahdollistettu sähköenergian kilpailutus alkaa näyttää tragikoomiselta erityisesti maaseudulla.

Verojen ja siirtohinnan osuus sähkön kokonaishinnasta onkin tällä hetkellä energiaviraston mukaan keskimäärin 67 prosenttia. Keskimääräisyys peittää kuitenkin yhä enemmän yhtiökohtaiset eroja. Pahimmilla alueilla sähköenergian osuus on enää 25 prosenttia sähkön kokonaishinnasta.

Kilpailutus alkaa olla turhan monelle vitsi, joka toimii vain niiden yhtiöiden alueilla, jotka ovat ymmärtäneet suojata verkkonsa jo aiemmin.

Ja kuka uskoo, etteivätkö myös sähköverot voisi edelleen nousta. Siirtohintojen nousu on jo nyt enemmistölle varmaa.