Nykyinen hallitus on käynnistänyt kyllä lapsistrategian, jonka tavoitteena on vahvistaa lapsi- ja perhemyönteistä yhteiskuntaa esimerkiksi parantamalla työn ja perheen yhteensovittamista.

Työterveyslaitos patistelee myös tulevaa hallitusta ja eduskuntaa kannustamaan työpaikkoja perhemyönteisyyden konkreettiseen lisäämiseen.

Keinot siihen olisivat jo olemassa.

Työpaikoilla voitaisiin kirjata perhemyönteisten käytäntöjen toimintasuunnitelma ja seurata sitä osana työpaikan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa. Toimenpiteitä pitäisi kehittää myös epätyypillistä työaikaa tekevien, yksinhuoltajien, omaishoitajien ja perhevapaalta palaavien työhön osallistumisen helpottamiseksi.

Työpaikoilla voitaisiin lisätä joustoja, mahdollistaa erilaisia yksittäisiä järjestelyjä ja antaa työntekijöille mahdollisuus vaikuttaa työvuoroihin.

Perhemyönteisyyteen liittyvistä käytännöistä ja niiden soveltamisesta tulisi puhua avoimesti.

Työnantaja voisi mennä vielä niinkin pitkälle, että tarjoaisi työntekijöilleen arkea helpottavia palveluita, kuten siivousta kotiin tai hoitajan sairaalle lapselle.

Kaikilla työpaikoilla tällaiseen tuskin on resursseja, mutta niillä, joille lisäpalveluiden tarjoaminen on mahdollista, on kyseessä huomattava valttikortti osaajista kilpailtaessa, joten ehkä tätäkin olisi syytä harkita.

Johdon ja esimiesten pitäisi näyttää esimerkkiä ja mahdollistaa sellainen ilmapiiri ja kulttuuri, jossa perheystävällisyyteen liittyvistä asioista voidaan keskustella ja tiedottaa työpaikalla vapaasti.

Näin ollen, kun käytännöt ja joustot ovat työpaikalla olemassa, uskaltavat työntekijät myös käyttää niitä.

Yksikään osaaja, jolle on kysyntää muuallakin, ei nimittäin jää työpaikkaan, joka sanoo paperilla yhtä mutta tekee käytännössä toista. Kaikille pitäisi tässä vaiheessa olla selvää, että pehmeiden arvojen täytyy näkyä myös teoissa, jos niistä pidetään yrityksen vuosikertomuksissa ja nettisivuilla meteliä.

Ja kaiken tämän jälkeen muistutettakoon vielä, että työpaikan perustehtävä ei ole perheistä huolehtiminen. Tämäkin on selvää.

Mutta perheystävällisyys on yksi osa, jolla työhyvinvointia voidaan edistää työpaikoilla kokonaisvaltaisesti.

Ja mikä olisi parempi tapa houkutella osaajia työpaikalle kuin kokonaisvaltainen työhyvinvointi?

Jos osaajien houkuttelu ei vielä riittänyt vakuuttamaan, niin miten olisi se, että hyvinvoiva työntekijä on tehokkaampi ja tuottavampi kuin jatkuvasti stressaantunut ja huonoa omatuntoa poteva vanhempi, joka ei pysty tai uskalla hyödyntää työpaikan tarjoamia joustoja eri elämäntilanteissa?

Ja jos ei tämäkään vielä iskenyt, niin miten olisi se, että pehmeät arvot ovat jatkuvassa nousussa nuorten ammattilaisten uratavoitteissa?

Itse asiassa nuorten ammattilaisten uratavoitteiden ykköspaikalla on vuodesta 2009 lähtien ollut joka vuosi sama asia: työn ja kodin tasapaino. Tämä on ylivoimaisesti suurin asia, jota nuoret ammattilaiset toivovat yrityksiltä oman uransa kannalta.

Työpaikan brändäämisessä kannattaa siis vakavasti harkita pehmeiden arvojen toteuttamista, ainakin jos on kiinnostunut palkkaamaan nuoria osaajia.