Siinä vaiheessa, kun ihminen on täyttänyt 30, ovat jo monet aikuisten ongelmat hiipineet osaksi elämää. Lempiasia sängyssä on nukkuminen ja sieltä noustessa hengästyttää. Kaikki mikä ei ole lehtikaalia menee kylkiin, ja niskat menevät sijoiltaan, jos niistää liian lujaa.

Vaikka kuinka raivolla sutisit creemejä eetteriin, et muutu enää kasteenraikkaaksi. Ja jos juot lasinkin viiniä, dagen efter morganeineen kestää kolme päivää.

Nämä ovat vanhenemiseen kuuluvia fysiikanlakeja, joita vastaan aseet ovat käytännössä olemattomat.

Meille on kuitenkin jätetty yksi oljenkorsi, jolla voi paljonkin vaikuttaa siihen, kuinka arvokkaasti ikääntyy. Ja se liittyy täysin henkiseen puoleen.

Siinä missä mieli on elämän ensimmäisinä vuosikymmeninä uteliaimmillaan ja eniten vastaanottavainen uusille vaikutteille ja ajatuksille, niin jossain vaiheessa se alkaa luonnostaan sulkeutua. Ja tämä näyttäisi alkavan aika lailla samaan aikaan, kun peräpukamat ja noidannuolet tulevat osaksi minäkuvaa.

Itsekin olen jo kauhukseni jäänyt joskus itselleni kiinni siitä, että olisin asenteineni ja mielipiteineni jotenkin muka valmis. Että ihan kun minun ei enää tarvitsisi tehdä töitä sen eteen, etten muutu naapureita kalsareissa ovisilmästä vahtaavaksi jääräkyyläksi.

Mikään ei nimittäin ole niin last season, kun että joku asettaa itsensä jonnekin korkeuksiin asenteidensa ja mielipiteidensä kanssa, jotka ovat muovaantuneet joskus ennen jonneja ja jonnettaria. Ja sitten niiden kanssa sieltä korkeuksista ollaan tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Se jos mikä tekee vanhaksi.

Uuden oppiminen on aina kolhu egoa kohtaan. Ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän se sattuu.

Siinä ei kuitenkaan ole mitään epäselvää, että kun omaan ajatteluun eniten vaikuttaneista ajoista on kulunut aikaa, ei niiden myötä syntynyt tieto riitä mitenkään loppuelämäksi. Tai aika yksinäistä siellä ehtoopuolella sitten on.

Vaikka mielen pitäminen avoinna vaatii totta kai tietoista duunia, niin väitän että se on kuitenkin monta kertaa helpompaa kuin fyysistä surkastumista vastaan tappelu.

Kun vaalit uteliaisuuttasi, pysyt ikuisesti nuorena. Ja sillä ei onneksi ole fysiikanlakien kanssa mitään tekemistä.

Kirjoittaja Elina Kettunen on mainostoimisto Mirumin copywriter.