Jokainenhan meistä on vastuullinen aikuinen, eikö. Vastuullisuudesta puhutaan ja kirjoitetaan enemmän kuin ikinä ennen. Se on mantra, hokema ja uskonto. Kaiken pitää olla vastuullisesti tuotettua, kulutettua ja johdettua. Kaikki ovat tästä samaa mieltä, eikö.

Vastuullisuudesta on tullut yritysmaailman ykkösväite. Vastuullisuus-konsumerismi on kasvavin trendi. Ihmiset todellakin miettivät mitä ostavat ja miksi ja kenen tuottamana. Kaupassa ei ole enää tuotetta joka ei olisi jotenkin sertifioitu. Jännä juttu, että maailma jatkaa tuhoutumistaan ja kuluttaminen kasvaa silti, vaikka me olemme niin vastuullisia.

Vastuullisuudesta on tullut terävin lyömäase suvaitsevaisuuden rinnalle. Somevastuulliset meuhkaavat milloin minkäkin asian puolesta. Jos vanha kunnon sähköshokkikoe, joka on toteutettu useissakin yliopistoissa, eli henkilö saa antaa sähköiskun toiselle ihmiselle perustellusta syystä, olisi mahdollista sosiaalisessa mediassa, maailmasta loppuisi energia. Vihaisuushymiöiden sijaan kun saisi antaa sähköiskun, mitättömistäkin asioista rangaistaisiin. Niin vihaisia, oikeudenmielisiä ja vastuullisia olemme.

Mieti, jos olemme valmiita lynkkaamaan Makian, mitä tekisimmekään vaikka autonvalmistajalle joka huijaa päästömittauksia ja tuhoaisi siten luontoa? Kuolema siitä seuraisi. Mutta eipä sittenkään. Volkswagenin jäätyä kiinni toiminnastaan Yhdysvalloissa ja saatuaan tuntuvan tuomion, jo kohta sen markkinaosuus ja pörssikurssi nousi. Siten vastuulliset kuluttajat palkitsivat vastuutonta toimintaa.

Monet toimijat julkistavat nyt vastuullisuushankkeitaan. Viidentoista vuoden päästä meidän yritys on tosi vastuullinen, kaikki päästöt on minimoitu tai korvattu rahalla. Kokeilkaapa tuota kotona. Luvatkaa puolisollenne, että olette kymmenen vuoden päästä vastuullinen kumppani.

Kaksi kauppakeskusta ja yksi uusi kauppakerros avautuivat kuukauden sisään. Ne olivat Suomen ykkösuutisia. Sadattuhannet uusimaalaiset lähtivät riemuissaan kuluttamaan. Joku väitti että siellä oli kasvissyöjiäkin. En usko, panettelua. Ei pyhät ihmiset tee huonoja valintoja.

Vastuullisuudesta puhuvat kaikki. Hyvin harvoin määritellään mitä se käsite tarkoittaa. Minulle se on tarkoittanut, että pitää sen minkä lupaa eikä valehtele. Ja jos ei pidä sitä minkä lupaa, pyytää anteeksi ennen kuin jää kiinni. Silti hyvätkin tahot ja ihmiset toisinaan eivät pysty edelliseen. Koska he ovat… hmm… ihmisiä, ja ihmiset esittävät mielellään olevansa parempia kuin ovat.

Tässä make believe –maailmassa on jopa täysin hyväksyttävää valehdella sujuvasti omista arvoistaan ja pyrkimyksistään. Koska se on täysin ok, ei ihme, ettei mitään todellista muutosta tapahdu. Minä en henkilökohtaisesti usko homo sapiensien enemmistön muuttuvan kuin täydellisen kriisin ja pakon edessä. Niin se menee tosielämässäkin. Vaikka kasvu on ihmisyyden kehityksen tavoitteista tärkein, ja se on sisäänkirjattu kaikkiin meihin, niin teemme kaikkemme välttääksemme kasvamasta. Mieluummin korjaamme jotain pintaa, teemme lumetoimintaa. Esimerkiksi puhun joka puolella vihreistä arvoista, mutta olen intohimoinen autoharrastaja enkä aio lopettaa tätä rakasta lajia.

Todellinen vastuu on omista päätöksistä vastuunkantamista. Ensin pitää tutkia itseään, korjata omasta mielestään väärä toiminta, tehdä päätös ja pitää siitä kiinni. Edellinen on täysin henkilökohtaista eikä siihen pitäisi muiden puuttua. Se, että henkilö hakee tukea ja apua omaan muutokseen, on taas tervettä. Kun muutat omia konventioitasi, se onnistuu paremmin kun peilaat sitä uskotun kautta. Silti sen pitää olla omaehtoista.

Lähtökohtaisesti en usko, että kenelläkään on edellytyksiä kertoa miten toisen pitää elää. Yhtä aikaa uskon täysin, että tuomitsematta muita meidän pitää koko ajan keskustella siitä miten maailma voisi kehittyä parempaan suuntaan. Nyt aitoa eteenpäin vievää keskustelua on vähän, koska suunsa avaaja tuomitaan heti.

Kirjoittaja Tommi Laiho on markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja.