Vierasblogi

Jussi Turhala 24.9. 15:41

Lue tämä!

Jussi Turhala

Onko syy sitten digiaika vai mikä, mutta nyt on palattu komentelukulttuuriin ja armeija-aikaan.

Äidinkielen hikke kun olen, laskin eräänä päivänä kohtaamistani mainoksista imperatiivit eli käskymuodot. Siis sellaiset kuten mene, tule, katso, lue, osta, vertaa, älä, kiiruhda jne.

Radiomainoskatkolla laskin niitä 20. Ulkomainoksissa lopetin viidenkymmenen kohdalla. Digimainonnassa jaksoin sataan. Järkytyin vaikkei edes käsketty.

Ääriesimerkkinä voisin mainita mainoksen, jossa oli tuotteen hinta kaskelotin kokoisella pistekoolla ja vieressä ryhävalaan kokoinen käsky: Katso Hintaa!! No mitähän tässä muuta katsoisi kuin sitä?

Todellakin, ecce homo, katso ihmistä, tähän on tultu. Mainosmaailman simputus elää ja voi hyvin. Kuluttajat ovat alokkaita, mainostajat kapiaisia.

Mainonnan kultaisina alkuvuosina 1920-luvulla käskytys ja kehottaminen oli yleinen tapa saada ihmiset kiinnostumaan. Ja tyyli ilmeisesti lankesi neitseelliseen maaperään, kaikki kun tuntui olevan uutta auringon alla.

Jossain vaiheessa yltyi käsitys, että mainonnan pitää viekoitella ihminen tuotteen tai palvelun pariin. Mieluummin kuin käskeä, piti antaa ymmärtää jotain ainutlaatuista tarjooman hyvyydestä ja hyödyistä. Otsikoissa ei aina ollut edes tuotteen nimeä saati huutomerkkiä. Syntyi monta mielenkiintoista, mieleenpainuvaa ja toimivaa konseptia ja mainosta.

Onko syy sitten digiaika vai mikä, mutta nyt on palattu komentelukulttuuriin ja armeija-aikaan. Vallitseva käsitys on, että vastaanottajalla ei ole aikaa perehtyä teksteihin eikä ylipäätään ajatella yhtään mitään, call to action on se mitä tarvitaan. Selkeät sävelet mitä minun vastaanottajana pitää tehdä: Ostaa, tulla, painaa tätä nappia, ostaa lisää, mennä sinne, tutustua, tehdä päätös jo tänään.

Kumma kun medialukutaito kehittyy kaiken aikaa, mutta keinoissa mennään kivikaudelle. ”Halolla päähän” –tyyppinen lähestyminen kuulemma toimii. Epäilen. Onko kukaan kysynyt kuluttajalta, haluaako hän itseään lyötävän halolla päähän? Voisiko halolla lyödä luovasti ja erottuvasti, niin että se tuntuu vastaanottajasta hyvältä?

Jospa luopuisimme käskymuodosta kokonaan? Kokeillaan kirjoittaa vaikkapa digiotsikko, jossa ei komennella. (Tämä on siis vain ehdotus.) Luulen että ihminen ymmärtää saapua liikkeeseen ostamaan hullunhalpoja tuotteita, ellei sitä ole erikseen kielletty. Ehkä hän ymmärtää jopa mennä yrityksen nettisivuille ilman eri käskyä, jos lisätietoja kaipaa. Ehkei hän ole niin sokea ja tyhmä, että toimii yksinomaan lyhyiden vääpelimäisten äyskäisyjen ohjaamana.

Hajaantukaa. Täällä ei ole enää mitään luettavaa.

Kirjoittaja Jussi Turhala on copywriter ja Turhala Oy:n toimitusjohtaja.