For fox sake

Elina Kettunen 28.12.2018 12:25

Luovan suunnittelijan putsplank

Elina Kettunen

Siivouspuuskia tulee ja menee. Mutta jotkin ihmetyksenaiheet pysyvät. 

Elelipä kerran eräs luova suunnittelija. Hänen työnään oli tehdä havaintoja elämästä ja hyödyntää niistä syntyneitä ideoita eri tavoin asiakkaidensa tarpeisiin.

Useimmista hänen ideoistaan muotoutui tietysti Cannesissa palkittuja filminpätkiä ja kiilteleviä pystejä takanreunustalle.

Toiset ideat taas hautautuivat epämääräisinä lippulapuskoina erääseen lommoiseen laatikkoon, sinne kuivuneiden yliviivaustussien ja verovirastosta tulleen paperitavaran sekaan.  

Sattuipa sitten niin, että eräänä päivänä luova suunnittelija muisti isoäitinsä opit, että jouluksi pitää siivota perusteellisesti kaikki hämähäkinseitit ja tuuletusluukut. 

Ja niin hän ryhtyi toimeen.

Pölyhuiska kädessään hän avasi tuon villakoirien piirittämän laatikon ja kävi läpi sinne vuoden aikana viskatut ideanalut ja ajatuksennotkelmat.

Ryttyisiä paperinplätkyjä sukiessaan hän muisti nyt hyvin, miksi osa ideoista oli päätynyt tänne. Ja kuinka hän niiden vuoksi oli joutunut viettämään aikaa siellä luovaan suunnitteluun kuuluvassa ”This is shit, I am shit” -vaiheessa.

Tästä huolimatta osa paperilapuille sutaistuista havainnoista sai kuitenkin suunnittelijan sydämen edelleen lyömään kiivaammin. Kuten vaikkapa nämä: 

”Miksi kaikki vastaa kuulumisia kysyttäessä, että on kiire?”

”Mitä rehellisempi on omista heikkouksistaan, sitä enemmän muut ajattelevat että olet täydellinen.”

”Maailma tulee sanoista maa ja ilma.”

”Mitä enemmän yrittää tehdä vaikutuksen muihin, sitä vähemmän vaikuttuneita he ovat.”

”Onko siinä vaiheessa vanhus, kun alkaa kävellä käsi selän takana?”

”Karuselli tulee sanoista karu ja selli.”

”Kaikkialla sanotaan, ettei virheitä kannata pelätä koska niistä oppii. Miksi silti jokainen pienenkin virheen tekijä lytätään somessa ja muualla mediassa?”

”Miksi lomakuvissa pitää hyppiä ilmaan?”

”Missä vaiheessa ihmismieli alkaa sulkeutua uuden oppimiselta ja vaihtoehtoisilta näkökulmilta?”

”Miksi arvostamme jotakin vasta kun sen menetämme?”

”Miksi emme opi historiasta mitään?”

”Läsnäolo on nykyään luksusta.”

”Ilmainen viina ei ole koskaan ilmaista.”

Luova suunnittelija pyöritteli vanhoja ideaversoja käsissään. Sitten hänelle kävi kuten aina siivouspuuskassa käy. Siinä vaiheessa, kun kaikki on levitetty keskelle lattiaa, hyytyy voimat.

Niinpä hän keräsi paperit ja heitti ne takaisin laatikkoon. Kuten isoäidinkin aikaan, kyllä kaikenlaista kannattaa säilyttää. ”Jos niitä kuitenkin vielä joskus tarvitsee.” 

Kirjoittaja Elina Kettunen on mainostoimisto Mirumin copywriter.