Suomen kielessä on eräs sana, jolle on vaikeaa löytää suoraa vastinetta muista kielistä. Sana kuvastaa tunnetta, jonka jokainen suomalainen välittömästi tunnistaa. Tunne ilmenee usein silloin, kun jokin tilanne on aavistuksen lämpöinen ja sielua alkaa kalvaa eräänlainen paineentuntu.

Sana on tietysti vitutus.

Tätä suomen kieleen uinutta verbiä on ymmärrettävästi parjattu ihan vain ruman sävynsä vuoksi. Lisäksi sen epämiellyttävyyden takia sitä haluaa luontaisesti välttää, kuten epämukavuusalueita usein muutenkin on tapana.

Kuitenkin vitutus on mielestäni täysin väärinymmärretty tunnetila. Vitutushan on pohjimmiltaan merkki siitä, että oma tavoitteellinen toiminta syystä tai toisesta menee toisin kuin on suunnitellut. Tai että joku ihminen, laite tai ilmiö toimii omien arvojen tai ymmärryksen vastaisesti. Mutta usein unohdetaan se, mitä tämä tunnetila voi parhaimmillaan saada aikaan.

Vitutus on tunne, joka syntyy silloin, kun itselle riittää. Silloin kun haluaa asioiden olevan toisin. Nykytilaa paremmin. Ja usein vasta vitutuksen tultua osaksi tunnerepertuaaria alkaa tapahtua.

Ilman vitutusta eläisimme edelleen kivenkoloissa, koska oletettavasti luolamiehiä alkoi vituttaa jatkuva kylmässä hytiseminen ja riistalihojen perässä juoksentelu. Se, että saamme nykypäivänä elää lämmitetyissä taloissa, käydä siisteissä sisätöissä ja juoda kylmää tölkkicokista on käytännössä täysin vitutuksen ansiota.

Ja jos mietitään pidemmälle, niin oikeastaan jokainen asia ja esine elämässämme on jonkin kehityksen tulos. Ja kehitys on aina seurausta siitä, että jotakuta on alun perin vituttanut jonkin asian puute tai toimimattomuus.

Lisäksi vitutus tarjoaa erinomaisen keinon kehittyä ihmisenä. Kun tarpeeksi taistelee savotoissa, joista ei noin vaan yskäisemällä selviä, niin vitutuksensietokyky ja sitä myötä henkinen kypsyys kasvavat. Vitutuksensietokykyä kannattaakin harjoittaa kuin lihaksiaan: mitä paremmassa tikissä, sitä paremmin jaksaa.

Joten seuraavan kerran, kun tunnet vitutuksen häivähdyksen lähestyvän, niin sen sijaan että lähdet marjapuurot verisuonissa riehumaan, niin ota veikkonen rennosti. Ota tunne avoimesti vastaan, antaudu sille ja tunnustele sitä sisimmässäsi. Taittele se sen jälkeen pieneksi mytyksi, nielaise kylmän juoman kera ja ryhdy toimeen.

Vitutus on maailman aikaansaavin voima, heti rakkauden jälkeen. Siksi se on täysin paikkansa täällä ansainnut.

Onnea ja iloa siis elämän mittaiselle vitutuksen rikastamalle polulle. Ota siitä kaikki irti!

Ja hyvää kesää.

Kirjoittaja Elina Kettunen on mainostoimisto Mirumin copywriter.