Yhteiskunnallinen yritys on Suomalaisen Työn Liiton myöntämä merkki siitä, että yritys on perustettu ratkomaan yhteiskunnallisia ongelmia, ja valtaosa sen voitoista ohjataan yhteiskunnallisen hyvän edistämiseen.

Merkin saaneiden listaus kertoo, että valtaosa yrityksistä on hoiva- ja terveysalan toimijoita, ja löytyypä listalta jokunen ympäristö- ja koulutusyrityskin. Arvoliiton, jonka tehtävänä on edistää yhteiskunnallista, vastuullista ja läpinäkyvää yritystoimintaa sekä yhteiskunnallisten yritysten liiketaloudellista menestystä, jäsenistö on hyvin samankaltaista.

Kummankaan listalta ei löydy yhtään markkinoinnin toimijaa tai palveluntarjoajaa. Ei siis yhtään.

Osin tämä on toki ymmärrettävää, sillä harvan vuosikymmeniä sitten perustetun mainos- tai mediatoimiston, tai edes uudempien toimijoiden, yhtiöjärjestyksessä puhutaan liiketoiminnan vastuullisuudesta tai voittojen ohjaamisesta ja jopa lahjoittamisesta yhteiseen hyvään. Myös kansainvälinen omistus vaikuttaa asiaan. Ja sitä paitsi, olihan vastuullisuus pitkään lähinnä bisneksen ulkokehällä harjoitettavaa hyväntekeväisyyttä.

Mutta onhan maailma tuosta muuttunut. Yritysvastuu on hypännyt nichestä mainstreamiin, vastuullisuus on pääoman tunnistama vipuvarsi arvonnousulle, impact-rahastot kiinnostavat aivan uudenlaisia sjoittajia ja brändi kuin brändi haluaa parantaa maailmaa. Lisäksi markkinoinnin ammattilaiset niin toimistojen kuin asiakkaidenkin puolella edustanevat keskimääräistä tiedostavampaa kansalaista, jonka liikkumis-, kulutus- ja syömisvalintoihin IPCC-raportti vaikutti enemmän kuin vuosikymmenten ruokaympyräopetus.

Kysymys kuuluukin, milloin nämä yksityiselämän hyvisvalinnat valuvat yrityselämän rakenteiksi ja uusiksi malleiksi? Tacoperjantain tarjousjauhelihan korvaaminen vaihtoehtoisilla proteiininlähteillä ei vielä kovin helposti käänny yritystoiminnan peruslähtökohtien muutokseksi.

Yhdysvalloissa alkunsa saanut, ja nyt yli 60 maahan laajentunut B-Corporation - sertifikaatti edustaa markkinamyönteistä tapaa ratkaista asia. Se keskittyy yritystoiminnan yhteiskunnallisen kokonaisvaikutuksen läpinäkyvyyteen ja sidosryhmävuorovaikutukseen, sekä ainakin imagon tasolla, yrittää rakentaa ns. hyvisten puolella olevaa verkostoa, joiden kanssa asioimalla jokainen asiakas tai kuluttaja voi äänestää lompakollaan paremman maailman puolesta.

B-Corpin listoilta löytyy myös markkinointitoimijoita, mutta suurta rakenteellista muutosta se ei vielä edusta. Siis mikä tulevaisuuden menestyjäyritys nyt haluaisi olla pahis, ei kai kukaan. Maineteot yhteiskunnallisten kampanjoiden tai brändien vastuuviestinnän osaajana eivät riitäkään yhteiskunnalliseksi yrittäjyydeksi, vaikka oman tietotaidon lainaaminen hyvän puolelle onkin tärkeämpää kuin koskaan. Mutta kovin radikaalia se ei vielä ole.

Sillä juuri nyt elämme aikaa, jolloin se mikä tuntuu radikaalilta, on itse asiassa tulevaisuuden kestävän menestymisen edellytys. Vai mitä ihmeellistä muka siinä on, että yritys sitoutuu oman toimintansa yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittaamiseen? Mitä kummallista on siinä, että yritys pyrkii työllistämään niitä, joilla muuten olisi vaikeaa työmarkkinoilla? Mitä pirun vaikeaa siinä, että työntekijät omistavat yritystä, hehän sen arvon ja kasvun rakentavat. Ja mitä outoa olisi siinä, että toiminnan taloudellisia voittoja ohjataan laajempaan hyvään, verotuksen lisäksi?

Kysymys kuuluukin, miten tulevaisuudessa pärjää, jos ei ole yhteiskunnallinen yritys?

Demos Helsingin Petteri Lillberg kirjoittaa aikamme ilmiöistä, totuuksista ja asioista, joista voi olla monta mieltä.