Markkinoinnin ja mainonnan taloudellisesta roolista puhuminen on yhtä aikaa innostavaa sekä väsyttävää. Innostavaa, koska suomalaisen luovan teollisuuden rooli aineettoman pääoman rakentamisessa ja laajat positiiviset seurannaisvaikutukset koko elinkeinorakenteeseen ymmärretään varsin hyvin, ainakin teorian tasolla.

Väsyttävää, koska suomalaiset markkinoinnin panostukset ja arvonluonnin tunnusluvut ovat verrokkimaihin verrattuna edelleen aivan liian alhaisella tasolla. MAKESin, Mainostajien, MTL:n, MARKin ja Grafian kaltaisia vaikutusmekanismeja todellakin tarvitaan, puhumattakaan yksittäisistä tulenkantajista.

Yksittäisiä yrityksiä voidaan käännyttää markkinoinnin uskonsotureiksi monenlaisilla keinoilla, muun muassa todentamalla markkinoinnin roolia kasvun ja kannattavuuden moottorina, vahvistamalla markkinoinnin ammattilaisten asemaa yritysten hallituksissa sekä pitämällä huoli siitä, että fiksuin talentti kokee alan palveluntuottajat tulevaisuuden työpaikkoina.

Entäs yhteiskunta laajemmin, kansalaiset ja heille vastuussa olevat poliittiset päättäjät? Miten suosikkisisällön keskeyttävät katkot voi perustella?

Kokeillaan tätä:

Yksi mainontaan laitettu euro tuottaa yhteiskuntaan seitsemän euroa, suoraan kaiken kansan kukkaroon eli bruttokansantuotteeseen.

Aikamoinen panostuotossuhde, eikö vain?

Deloitten tutkimuksen mukaan mainonnan välitön ja välillinen työllisyysvaikutus Euroopan unionissa on noin 5,8 miljoonaa työpaikkaa.

Tästä suoraan mainonnan parissa työskentelee noin 16 prosenttia eli 928 000 ihmistä. 10 prosenttia eli 580 000 työskentelee media- ja online-bisneksissä, jotka perustuvat mainostuloihin. Ilman mainontaa ja mainostajia monen uutis- ja viihdepäivä olisi monta maksumuuria köyhempi, puhumattakaan sosiaalisesta mediasta, viestipalveluista ja muista arjen avuista. Toki maksuvälineenä on usein oma datamme, ei luottokortin numero.

Loput eli miltei 4,3 miljoonaa työpaikkaa syntyvät mainonnan luoman lisäkysynnän ansiosta.

Mainontaan käytetty 104 miljardin eurooppalainen kakku tuottaakin yhteiskunnille noin 728 miljardin hyödyt ja osuuden bruttokansantuotteesta. Rahallisten hyötyjen lisäksi mainonta todennetusti lisää kilpailua, kirittää yrityksiä innovoimaan sekä lisää kuluttajan valinnanmahdollisuuksia.

Yhteiskunnan ei tarvitse sietää tai antaa lupaa kaikenlaiselle mainonnalle. Lapsille suunnattu mainonta, pikavipit ja tupakka lienevät kaikki rajoituksensa ansainneet. Samaan aikaan, kiellot, säännöt ja sääntely, jotka kohtelevat täyspäisiä aikuisia kuin holhokkeja, eivät ole kenenkään intressissä.

Valtion ei edelleenkään tarvitse toimia mainonnan hyvyyden tai huonouden makutuomarina, annetaan kuluttajan lompakon tai Vuoden Huippujen tehdä se.

Kun seuraavan kerran tapaatkin suosikkipoliitikkosi, kysy häneltä jotain yllättävää. Esimerkiksi sitä, mitä hän aikoo tehdä suomalaisen mainoskakun kasvattamisen eteen?

Mielenkiintoisia vastauksia odotellessa.

Demos Helsingin Petteri Lillberg kirjoittaa aikamme ilmiöistä, totuuksista ja asioista, joista voi olla monta mieltä.