Se alkoi kuin varkain. Jakelu meni lakkoon. Postia ei tullut. Ja siksi - aikakauslehtiä ei tullut.

Ensimmäinen viikko vielä meni, toinenkin. Mutta kolmannella viikolla alkoi rytistä. Kioskeista ostettiin pois kaikki irtonumerot ja ylilyöntejä tapahtui.

Karjaalla keski-ikäinen mies halusi ostaa itselleen kaikki kolme kappaletta Suomen Kuvalehteä, mutta hiphop-nuorisojoukko ryösti hänet rullalaudoilla uhaten. Teinit janosivat analyysiä Lähi-idän kriisistä. Eiralaisessa kulmakaupassa hienostorouva esti hyppypotkulla majuri evp:n aikeet napata viimeinen Eeva hänen nenänsä edestä.

Neljännellä viikolla tilanne kiristyi.

Pääministeri Ranne ja sisäministeri Osumasalo joutuivat julistamaan hätätilan ja avasivat Kansallisarkiston ovet. Kansa syöksyi sisään heti ja ryöväsi tiedonpuutteessaan kaiken, minkä löysivät: Koiramme, Kanava, Ilmailu, Anna, Suomen Sotilas - kaikki lähti kihisevän rahvaan matkaan.

Koko maa alkoi oireilla pahasti viihteen ja analyysin puutteessa. Nurmeksessa eräs maestro rakensi pihalleen kolme (3!) leikkimökkiä, koska hänen saamansa Meidän Talo -lehden viimeinen numero oli Leikkimökki Special. Raahessa 47-vuotias kunnanvaltuutettu oli kutonut 18-metrisen pipon, koska viimeksi tuotu Suuri Käsityö -lehti oli Päähine-extra.

Mökkimurrot lisääntyivät kulovalkean lailla. Näitä tehtailivat tavalliset kansalaiset, jotka suuntasivat suoraan vintille vanhojen aikakauslehtien pariin. Glorian 2000-luvun vuosikerrat, Tiede-lehti, ET-lehden 1990-luvun klassikot, Kielikellon Adjektiivi-extra. Näitä haluttiin. Erityisen himoittu oli vuoden 1990 elokuinen Seura-lehti, johon nuori kesätoimittaja oli tehnyt mahdottoman hauskan, neljän aukeaman artikkelin perhosten hillittömästä yöelämästä.

Kansa janosi lisää. Jos ei uutta, niin sitten vanhaa. Tangolaulaja Erkki Junkkarinen esitteli Isoa Pakilan rivitaloaan, muhkeaa autoaan ja pitkänhuiskeaa vaimoaan avausaukeamalla: ”Kaikkea on”, kertoi Seura. Ei haitannut, vaikka aviisi oli 1970-luvulta.

Kaupungeissa kiihtynyt väkijoukko partioi kadulla etsien saalista. Vastaan tullut mediatoimiston edustaja yritti rauhoitella rahvasta sanomalla, että ”itse asiassa aikakauslehdet ovat hieman laskussa”. Väki raivostui nenäkkyydestä ja ajoi medianaisen puuhun. Siellä hän joutui odottelemaan uutta kohderyhmää kaksi vuorokautta.

Liittoa huudettiin apuun. Aikakauslehtien liitolla ei vaan enää riittänyt liiemmälti jaettavaa. Viimeiset 100 kappaletta Vuoden aikkarimainos 2018 -aviisia menivät hujauksessa. Sieltä järkyttävässä visuaalisuuden puutteessa eläneet kansalaiset imivät yhä uudestaan silmillään Bob The Robotin kärki-ad Hermanni Kanervan futuristista näkemystä Saarioisen maksalaatikosta.

Lopulta ulkomailta alkoi tulla ’yrittäjiä’ markkinoille halpakopioillaan. Satamien lähellä ilmestyi ’lehtiä’ myyntiin. Abu, Ködin Kuuvaleht, Zeura, 8 päivää. Mutta suomalaista lukijaa ei petetä. Tulijat ajettiin takaisin mereen ja perämoottori vaan raikasi heidän paetessaan.

Jakelulakko päättyi lopulta kuuden viikon jälkeen, mutta se ei pelastanut enää hallitusta. Erotessaan pääministeri Ranne totesikin suurimmaksi virheekseen, ettei hän tajunnut suomalaisten aikakauslehtisuhdetta. ”Sen kanssa ei pidä hölmöillä”, totesi Ranne sammuttaessaan viimeisenä valot Valtioneuvostosta.

---

Kirjoittaja on Miltton Creativen luova johtaja Erkko Mannila, joka on entinen Seuran kesätoimittaja ja uskoo vakaasti hyvien aikakauslehtien tulevaisuuteen.

---

Aikakausmedia edustaa suomalaisia aikakauslehtikustantajia ja -julkaisijoita. Vuoden aikkarimainokset -julkaisut kokoavat yhteen parhaat aikakauslehdissä julkaistut mainokset.