Kyse onkin siitä, millä mekaniikalla tahdot väestöä ohjata.

Ihminen on nykyisessä muodossaan kehittänyt jatkuvasti parempia ja tehokkaampia tapoja kommunikoida ja välittää ajatuksia yksilöiden, yhteisöjen, ja sukupolvien välillä. Kun tähän yhtälöön on ympätty markkinatalouden mekanismit mukaan, on kehitykselle saatu oma kaupallinen sovelluksensa.

Mainonta on muuttunut pitkin vuosikymmeniä. 1900-luvun alussa kuluttajalle näytettiin rakennuksen seinään tapetoitu kuva tuotteesta, mistä sen saa, mitä se tekee ja mitä se maksaa. 1960-luvulla uudet sähköiset, ääntä ja kuvaa yhdistelevät mediat mahdollistivat uuden ulottuvuuden viestin välittämiselle – tunteen. Yhtäkkiä saippuamainoksessa keskiössä ei ollutkaan enää se pala saippuaa, vaan perhe pesemässä käsiä yhdessä hymyillen. Haluttiin assosioida tunne tuotteeseen ja brändiin.

Vuosikymmenet ovat rullanneet eteenpäin ja mediatarjooma on kasvanut. Uusia päätelaitteita kehitetään jatkuvasti, ja niiden mekanismit ovat entistä hienovaraisempia ja teknisempiä. Sanomalehti, televisio ja elokuva säilyttävät olemassaolonsa, mutta uudet mediat mahdollistavat uusia teknisiä kikkailuja. Mainostamisesta on tullut oma taiteenlajinsa, jossa palkitaan onnistujia ja suunnannäyttäjiä. Samalla ihmiskunta jättää itsestään jatkuvasti tarkempaa jälkeä, jota on opittu hyödyntämään mainonnan kohdentamisessa paremmin. Tämän jättämänsä tietojäljen hinnalla kuluttaja saa käyttöönsä palveluita.

Otetaan kaksi ääripään esimerkkiä, elokuvateatterimainonta ja mobiilimainonta. Elokuvateatterissa kuluttajan edessä on valtava ruutu, joka kaappaa varmasti huomion. Äänenlaatu ja voimakkuus ovat molemmat korkealla tasolla, ärsykettä on vaikea päästä pakoon, tilanne on intiimi. Tuotannon laatu on myös korkealla tasolla. Elokuvateattereissa mainokset ovat parhaimmillaan lyhytelokuvia, jotka välittävät kaupallisen tahon/ohjaajan toivoman tunnetilan katsojaan. Tilanne jättää sisällöstä riippuen positiivisen tai muuten toivotun viban katsojalle.

Toinen ääripää tästä ilmiöstä on mobiilimainonta. Mobiilimainonnassa volyymi puhuu. Mainosviesti mahdutetaan pieneen ruutuun, vielä pienemmän ruudun sisällä. Tätä viestiä ammutaan sitten kohderyhmästä riippuen kymmenistä tuhansista miljooniin mainosnäyttöihin. Silmät näkevät ja tunnistavat todella nopeasti asioita, joita tiedostettu ajattelu ei välttämättä rekisteröi. Tämä kuitenkin jättää toivottuja jälkiä alitajuntaan, vaikkei sitä mainostajan himoitsemaa klikkiä aina saadaakaan. Median puolelta seuraamme tarkasti, miten ja missä mainokset näkyvät, ja tiedämme, että kuluttajat ovat ne nähneet. Vaikka mainos näkyisi sitten vain sen sekunnin murto-osan, pieni hituvire viestistä on jonnekin kuluttajan takaraivoon jäänyt. Tarpeeksi toistoa, ja mielikuva piilotajunnassa alkaa kypsymään.