Historiantutkija, professori ja kirjailija Yuval Noah Harari esittää best sellerissään Sapiensin lyhyt historia* melko uskottavan ja ilmeisesti nykyään aika yleisesti hyväksytyn selityksen ihmislajimme pärjäämisestä kilpailussa muita ihmislajeja ja suuria nisäkkäitä vastaan. Syy, miksi neandertalilaiset ja suuri osa ammoisista nisäkkäistä ei enää tallusta tällä planeetalla, liittyy tämän selityksen mukaan sapiensien mielikuvitukseen.

Mielikuvituksessa syntyvien myyttien ja uskomusten avulla toisilleen tuntemattomat ihmisetsaadaan toimimaan yhteisen tavoitteen, kuten esimerkiksi tietyn taistelun voittamisen puolesta. Näitä myyttejä voivat olla eri säännöt, uskonnot ja niin edelleen. Ristiretkille lähdettiin uskoen niiden edistävän kristillisen Jumalan asiaa javallankumouksia on käynnistetty muun muassa kommunistisen aatteen puolesta.

Minkä myyttien ja uskontojen varaan me suomalaiset nykyään nojaamme?

Perinteisten uskontojen asemasta kertoo ainakin se, että 42 % suomalaisista uskoo kuoleman jälkeiseen elämään. Jopa esimerkiksi vaihtoehtohoitoihin uskovien osuus on paljon suurempi, 65%**.

Harari kuvaa kapitalismin ja tätä hengissä pitävään konsumerismin olevan nykyajan valtauskonto. Tämä uskonto on siitä harvinainen, että sen periaatteiden mukaan on helppo elää. Eli kerrankin vallalla on uskonto, joka ei vaadi meiltä mahdottomia vaan vain sen, että käymme ostamassa uuden auton, vaikka emme oikeasti sitätarvitsisi. Tai uuden takin, kun vanha ei ole enää muodissa. Ja teemme työtä ansaitaksemme rahaa kuluttamiseen. Kuluttaminen on edellytys jatkuvalle kasvulle ja tätä kautta kapitalismin menestykselle.

Itse lisäisin Hararin menestyjäuskontojen listalle myös ”ilmasto-uskonnon”.

Tämä uskonto liittyy ihmisen kykyyn säädellä ilmaston lämpötilaa. Lämpötilan kontrollointi onnistuu, kunhan ihmisen säitä ja ilmoja säätävään kykyyn uskovia ja uskon mukaan elämässään toimivia on riittävän paljon. Suomalaisista 88 % uskoo ilmastonmuutoksen johtuvan ihmisen toiminnasta***. Harvempi toimii elämässään uskonsa edellyttämällä tavalla.

Voidaan toki argumentoida, ettei ilmastonmuutos ole mitään uskontoa vaan tiedettä. Tiedemiesten mallinnukset ilmastonmuutoksen ja hiilidioksidipäästöjen riippuvuudesta ovat kuitenkin suurimmalle osalle meistä aika puhdasta munkkilatinaa. Niihin on vain pakko uskoa, vaikkeivat koukerot ja tilastolliset mallit aukeaisi. Ja vaikka esimerkiksi tiedotusvälineillä ei olisi kovin vahvaa substanssia ilmastotieteessä, ne toteuttavat hyvin monipuolista ja systemaattista analyysiä ilmaston lämpenemisen syistä ja seurauksista. Lähennellään vaihetta, jossa CO2-päästöjen kontrollointi menee kapitalistisempien arvojen, kuten työpaikkojen edelle. Yhtenä esimerkkinä tulee mieleen dieselvetoisen tavaraliikenteen kohtalon pohdinta.

Mikä ratkaisee nykyajan uskontojen menestymisen pienen porukan marginaaliin jäämisen sijasta? Mielestäni ratkaisu piilee isossa määrin onnistuneessa, pitkäjänteisessä markkinoinnissa. Olisivatko ihmiset heränneet ilmastotietoisiksi ilman Al Gorea, YK:n (IPCC-paneeli) viestintää tai tiedotusvälineiden voittamista puolelleen? Olisivatko suomalaiset NATO-vastaisia, jos heille ei olisi vuosikymmeniä juntattu puolueettomuutta?

Kyllä, tuotteenkin pitää olla kunnossa. Jotain pitää olla, jolle markkinointi perustuu. Ja kyllähän IPCC-paneelilla on melko paljon todisteita, jotta tämän päälle voidaan rakentaa tunteisiin ja järkeen vetoavia tarinoita.

Pohjois-Koreaa (ja Venezuelaa?) lukuun ottamatta kapitalismi-konsumerismi on markkinoitu vallitsemaan käytännössä kaikissa maailman kolkissa. Näin perusteelliseen valloitukseen ei ole mikään muu uskonto koskaan kyennyt. Ei lähellekään. Ilmasto-uskonnon leviäminen yhtä laajalle (ja syvälle) vaatii vielä monta markkinointi-ihmettä, ja saattaa siitä huolimatta olla saavuttamaton tavoite?

*Bazar Kustannus

**Mihin suomalaiset uskovat? Taloustutkimuksen Telebus, 2013

***YLEn Ilmastomuutoskysely. Taloustutkimus 2018

Pasi Huovinen, Tutkimusjohtaja, Taloustutkimus Oy