Aloin kirjoittamaan Markkinointi & Mainontaan kolumnia 2008 syksyllä. Se oli aikaa ennen kuin kaikilla oli oma blogi ja henkilöbrändistrategia. Blogi on avannut minulle ovia, tutustuttanut uusiin ihmisiin ja synnyttänyt merkityksellisiä keskusteluja. Olen siitä kiitollinen.

Kehut ja saamani huomio hivelivät egoania erityisesti alkuvuosina, jolloin elin muutenkin itsetuhoisaa aikaa. Omien elämänvaiheiden ja itsetutkistelun keskellä olen tajunnut, että ihailu ja arvostus ovat kaksi aivan vastakkaista asiaa. Ihailun kerjääminen sairastuttaa mielen ja heikentää itsetuntoa. Olemme silloin muiden armoilla ja valmiita tinkimään periaatteistamme. Arvostus, armo ja välittäminen, joka tulee läheltä, voi pelastaa meidän omalta turmiolta ja tervehdyttää sielua. Yhä sen käsittämisessä minulla on tekemistä.

Tekstini ovat käsitelleet kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kirjoitan mieluummin näkymättömästä kuin näkyvästä. Kirjoitan ennemmin ikuisesta kuin vaihtuvista trendeistä. Kirjoitan ihmisyyden kirjavuudesta, ongelmista ja riemuista. Uskon markkinoinnissa syviin oivalluksiin ihmismielestä ja käyttäytymisemme motiiveista. Olen vaihdellut tyylejä. Olen provosoinut, saarnannut, yrittänyt hauskuuttaa ja oivalluttaa. Taso on vaihdellut. Osa kolumneista on ollut ihan kuraa tai liian mustavalkoista. Olen yrittänyt kyllä muuttaa omia mielipiteitäni opittuani uutta. En ole tieten tahtoen halunnut olla kenellekään yksilölle ilkeä. En yleensä nimeä ketään kuin kehuissa. Iva ja pilkka ovat liian helppoja tapoja saada puhetta aikaiseksi.

Kirjoittaessa en halua sensuroida omia ajatuksiani. Mitä enemmän julkaiseminen pelottaa, sen parempi. Niin kuin nyt, kun kirjoitan itsestäni, enkä pääse käsitteiden tai yleisfiksuttelun taakse. Meillä ihmisinä kun on taipumus olla aina jonkun takana lymyämässä tai sitten tuemme yleisesti hyväksyttyjä uskomuksia. Laumasieluisuus johtaa henkiseen laiskuuteen. Silloin meistä tulee huonoja kopioita jostain alkuperäisestä.

Josta tullaan aiheeseen miksi. Miksi on tärkein kysymys minkä itselle voi esittää. Miksi teen mitä teen, miksi toimin kuten toimin, vietän aikaani kuten vietän ja valitsemieni ihmisten kanssa. Aniharvoin me pysähdymme kysymään itseltämme miksi?

Miksi olen kirjoittanut blogia?

Minusta elämän idea on itsessään hyvin yksinkertainen. Meillä tulisi kuolinvuoteella olla kerrottavana ainutlaatuinen elämäntarina. Se on mahdollista vain jos uskaltaa elää itsensä näköisen elämän. Elämän tulisi olla all-in, kaikki peliin - koko sydän, intohimo ja luovuus.

Kaikki edellinen on aivan järjettömän ja helvetillisen vaikeaa sekä kompleksista, likimain mahdotonta, sillä kaikissa meissä on persoonallisuushäiriöitä ja pelkoja. Ja yhtä aikaa suurin sääli on, jos ei edes yritä. Siitä ei voi syyttää kuin itseään.

Siksi kerran viikossa, olen halunnut kannustaa ihmisiä ajattelemaan itse. Ja samalla rohkaista itseäni toimimaan kuten kirjoitan, sillä vasta ääneen ilmaistut tahdot voivat edes teoriassa toteutua. Keskeistä on ymmärtää, että kun löytää oman äänen ja kutsumuksen, ei tarvitse enää matkia muita.

Sinussa on paljon ainutlaatuista, jota et vielä ehkä tajua, mutta joku saattaa sen jo nähdä. Kirjoitan blogia, koska haluaisin herättää sinut ajattelemaan sitä potentiaalia mikä sinussa on. Sinun ajatuksesi ja niistä johdetut puheet sekä teot ovat jotain sellaista mihin kukaan muu ei pysty. Tämä pätee niin kotona kuin työelämässä. Olemalla rohkeasti omaperäinen itsesi voit muuttaa oman suuntasi ja inspiroida muita nostamaan omaa tasoaan. Sitä minä toivon niin sinulle kuin itselleni.

Kirjoitan tämän jälkeen vielä kymmenen blogia. Sen jälkeen, jos luoja suo, edessä on uusia seikkailuja kirjoittamisen saralla. Lämmin kiitos ja halaus kaikille lukijoille vuosien varrelta.

Kirjoittaja Tommi Laiho vastaa markkinointitoimisto Folkin strategiatyöstä ja uusasiakashankinnasta.