Olen kuullut lukemattomia kertoja, miten joku on kertonut vähän ujostellen ostaneensa jotain kallista, koska huippulaatu ja koska se kestää sukupolvia ja koska se on montaa muuta asiaa. Se on ihan perusteltu päätös, vaikka sitä ei tietysti noista listatuista rationaalisista syistä tehdä. Ei sitä tarvitse hävetä.

Meillä on taipumus ostaa tuotteita ja palveluita, joita haluamme vaikka emme niitä välttämättä tarvitse. Ja mikäs siinä, toisinaan se on ihan hauska tapa palkita itseään. Tahdon ja tarpeen välistä painia käymme, usein jopa tietämättämme, päivittäin. Teemme lukemattomia päätöksiä, jotka perustuvat mielitekoihin eikä siihen mitä todella tarvitsisimme. ”Nyt minun tekee mieli suklaata vaikka oikeasti tarvitsisin halauksen”, ”nyt minä päästän hätävalheen, etten näytä huonolta muiden silmissä vaikka oikeasti minun pitäisi olla rehellinen”, ”nyt pakenen HBO:hon vaikka minun olisi hyvä käsitellä näitä pakahdutettuja tunteita”.

Me menemme halpaan ja helppoon vähän väliä.

Keskimäärin länsimainen ihminen saa valita oman elämänsä. Paino on sanalla valita. Elämäntapamme ja kohtalomme ei ole annettu. Se, miten päivämme elämme, perustuu jatkuviin valintoihin. Jokaisessa tilanteessa meillä on aina mahdollisuus valita: moraalisesti ja arvoilta eheämmän sekä laiskan ja helpon väliltä. Joku viisas on sanonut, että vapaus on kykyä kantaa vastuuta omista päätöksistään. Kaikki tärkeät päätökset ovat vaikeita, sillä kun unelmat ja ihanteet ovat ylevät, niiden saavuttaminen ei tule helpon kautta, tarjottimella. Ne ihmiset, joiden tarinaa ihailemme tai kadehdimme, ovat hyvin todennäköisesti käyneet todella haastavan matkan. He ovat tehneet kivuliaita päätöksiä, kohdanneet isoimmat pelkonsa. Me näemme vain onnistumisen, hän on kokenut sen vaatiman hinnan.

Omiin korviin kalskahtaa aina, kun kuulen jonkun syyttävän arjen raskaudestaan muita; puolisoaan, työpaikkaansa, vanhempiaan tai olosuhteita. Moni aikuinen näyttäytyykin kiukuttelevana murrosikäisenä, kyvyttömänä ottamaan ohjia omiin käsiinsä. Aina vaikean paikan edessä, tämä aikuinen teini joko sulkeutuu, pakenee, ryhtyy laumasieluksi tai alkaa vinkumaan.

Lopultakin meidän luonteessamme on hyvin vähän annettuja tekijöitä. Me emme syntyneet pelokkaina, masentuneina, syyttävinä, riippuvaisina, pessimisteinä, petollisina tai vaikka ylimielisinä. Ne kaikki ovat kokemuksiemme ja valintojemme summia. Ja koska niin, kaikki väärät tai rikkovat käyttäytymismallit voi purkaa, tekemällä päinvastoin kun on tähän mennessä tottunut toimimaan.

Meidän ei tarvitse alistua oman minämme heikkouksille ja antaa niille päättävää valtaa. Se on antautumista, itselleen, ei kellekään muulle. Täydellisiä meistä ei tule eikä kuulukaan, mutta arvokkaan, itseään kunnioittavan ja omaperäisen elämän voimme saavuttaa. Juuri sellaisen, josta voimme olla ylpeä, koska se on muodostunut omista päätöksistä ja tarpeista.

Kirjoittaja Tommi Laiho vastaa markkinointitoimisto Folkin strategiatyöstä ja uusasiakashankinnasta.