Sellainen luovuus, joka rikkoo sääntöjä, kuvittaa uusia maailmoja ja korjaa särkyneitä sydämiä, on hyvin harvinaista. Sitä on suhteellisesti yhtä vähän kuin timantteja. Silti sitä on. Kiitos maailmankaikkeus, että sitä on, koska ilman todellista luovuutta me olisimme sieluttomia ihmisen kuoria.

Ihailen niitä luovia ihmisiä, jotka näitä näkyjä synnyttävät. Heissä on oltava jokin vamma. He ovat masokisteja, sillä he tulevat hylätyiksi koko ajan, joka päivä. Heidän ideansa ja ajattelunsa kyseenalaistetaan, heitä pilkataan ja väheksytään. Ehkä heidät on kerran traumaattisesti hylätty ja he hakevat alitajunnassaan samaa kokemusta, ja senkin alla he jaksavat toivoa, että joku joskus heidät näkisi.

Suurinta luovuutta ei löydä sieltä, missä on tavoitteita ja kaupallisia päämääriä. Se tapahtuu muualla, tutkan alla. Siellä se räjähtää ensin, harvojen edessä, piilossa. Myöhemmin se lainataan ja kopioidaan suuren yleisön eteen, populaarikulttuurin ja brändien käyttöön. Kukaan ei todellista, alkuperäistä luovuutta tilaa, vaikka niin valheellisesti väitetään. Eivät sitä tilaajat näe, sillä he hakevat jotain tuttua. Ja vaikka joku aidon luovuuden tunnistaisi, se olisi aivan liian suuri riski.

Suuri luovuus ei kuitenkaan ikinä voi syntyä tyhjiössä. Jonkun sen on ensimmäisenä nähtävä, sanottava ääneen: ”Tuo räjäyttää mieleni. Tuo on niin alkuperäistä, että se on kuin uusi alkuaine tai planeetta.” Jonkun on oltava ensimmäinen, niin idean synnyssä kuin näkemisessä. Näkijällä on tismalleen yhtä tärkeä rooli luovuudessa kuin tekijällä. Hänet unohdetaan usein. Ilman ensimmäistä uskoa ideaan ja sen tekijään meillä ei olisi ihmeitä, joita ihastella. Näkijät ovat ihmisiä, joiden sydän on suuri ja ego on pieni. Suurimmat meistä ovat palvelijoita, he palvelevat suurta tarkoitusta. Kiitos maailmankaikkeus, että heitä on olemassa, vaikka heitä on yhtä vähän kuin tekijöitä.

Jos perehdymme tunnettujen luovien elämään ja historiaan, sieltä löytyy aina vähintään yksi, toisinaan useampi, henkilö joka heidät on löytänyt. He ovat ihmisiä, joilla on kyky kokea niin idea kuin sen vaikutus. Heitä on kuvailtu monin sanoin muusasta mesenaattiin. Termillä ei ole väliä, näyllä on. Nämä ihmiset osaavat rakastaa, siten sitä itse kutsuisin.

Mieleen tulee yksi hämmästyttävä ja tuore tositarina, joka rikkoo vielä edellisenkin kuvan. Oscar-gaalassa oli ehdolla vuoden parhaaksi elokuvaksi Pikku Naisia ja Marriage story. Osa tietää ja osa ei, että edellisen on ohjannut ja sovittanut Greta Gerwig. Jälkimmäisestä vastaa Noah Baumbach. He ovat aviopari. Kaikista maailman elokuvista kaksi vuoden sisään parasta tulee samasta perheestä. Niin ei ole käynyt koskaan ennen. Pariskunta, jossa molemmat ovat sekä näkijöitä että tekijöitä. Noah sanoi punaisella matolla, että Greta saa hänet ylittämään itsensä, ilman häntä elokuvia ei tulisi.

Tarvitsemme näkijöitä muillakin tavoin, jopa luovuutta suuremmalla, jos se on mahdollista. Ilman näkijöitä me emme tule löydetyiksi. Tarvitsemme niitä ihmisiä, jotka näkevät kaiken moskan, opittujen roolien, teennäisyyden, virheiden ja valheiden läpi alkuperäisen ihmisen. Heitä me tarvitsemme. Ylistys heille.

Kirjoittaja Tommi Laiho vastaa markkinointitoimisto Folkin strategiatyöstä ja uusasiakashankinnasta.