(Juttu on julkaistu aiemmin Markkinointi & Mainonta -lehdessä 5/2019. Julkaisemme sen nyt uudelleen.)

Kun Woltin tuoreelta brändi- ja designjohtajalta Alo Valtereelta kysyy, mitä hän tekee työkseen, hän kääntää katseensa pois ja tihrustaa keskittyneesti ulos kokoushuoneen ikkunasta Helsingin Kampissa.

Valtere tiputtelee sanoja suustaan hitaasti sitä mukaa, kun ne jäsentyvät hänen päässään.

”Hyvä kysymys, koska sehän tässä vähän määrittyy.”

Sitten hän pitää pienen tauon.

”Minä vastaan siitä, että Wolt tuntuu ihmisille kaikissa tapauksissa samalta. Woltin pitää tuntua sellaiselta, millainen tämä firma ja sen ihmiset oikeasti ovat.”

Valtere ajattelee, että yrityksen voi oppia tuntemaan kuten ihmisen. Yrityksellä voi olla inhimillisiä ominaisuuksia eli se voi olla esimerkiksi lämpimän ystävällinen tai kylmän etäinen. Valtere on opetellut tuntemaan ruoankuljetuspalvelu Woltia noin kolmen kuukauden ajan. Tutustumisjakso on nyt ohi, mutta hän ei suostu kertomaan, millaiseksi tyypiksi Wolt on paljastunut. Sen kaikki voivat selvittää tilaamalla ruokaa.

Sen verran Valtere kuitenkin valottaa, että Woltin pitäisi vaikuttaa ulospäin ”kaverilta, jonka kanssa voi käydä vaivattomasti keskustelun”. Yritys ei saa missään nimessä vaikuttaa konsultilta tai myyntimieheltä. Pehmeää, joustavaa ja jämäkkää vuorovaikutusta pitää olla sopivassa suhteessa.

”Tähän mennessä olen kerännyt tietoa siitä, millaisia inhimillisiä piirteitä tällä tyypillä [Woltilla] on. Haluan, että ihmiset rakastuvat tähän tyyppiin. Sitten kun minä tiedän, millainen ihminen Wolt on, annamme sille muodon ja mietimme, miten tällainen ihminen kommunikoi erilaisissa tilanteissa.”

Kuten startup-maailmaan sopii, Valtere brändää Woltia skaalautuvalla tavalla. Se tarkoittaa, että Wolt kuulostaa ja tuntuu samalta kaikkialla maailmassa, vaikka yritys kymmenkertaistaisi kokonsa. Ainakin periaatteessa.

”On siinä pakko olla eroa, palvellaanko asiakkaita Pekingissä vai Kouvolassa.”

Toissa tilikaudella 9,7 miljoonan euron liikevaihdon tehnyt Wolt toimii 40 kaupungissa ja 15 maassa.

”Meidän asiakaspalvelijamme koulutetaan samalla tavalla joka maassa. Lähettikumppanimme myös. Lähtökohta kohtaamiseen on identtinen joka paikassa.”

Valtere on uransa aikana ollut usein tyhjän taulun ääressä. Kun hänet rekrytoitiin Roskilde-festivaaleilta Helsingin Sanomiin 18 vuotta sitten suunnittelemaan Nyt-liitteen verkkosivuja, hän ei tiennyt verkkosivujen suunnittelusta yhtään mitään. Matkan varrella Valtere on ollut vastaavassa tilanteessa useita kertoja. Ennen Woltille siirtymistä Valtere työskenteli Helsingin Sanomien designjohtajana.

”Olen urani aikana mennyt kohti asioita, jotka vaikuttavat kiinnostavilta. En ole välttämättä osannut näitä asioita mitenkään. Se on varmaan pitänyt kiinnostukseni yllä. Tiedän suurin piirtein, mihin pyritään, mutta minulla ei välttämättä ole hajuakaan, miten asiat pitää tehdä.”

Päivää ennen haastattelua Valtere on saapunut viikon mittaiselta työmatkalta, jonka aikana hän on vieraillut Georgiassa ja Israelissa. Woltissa Valteretta kiehtoi ennen kaikkea yrityksen kansainvälistyminen.

”Kansainvälisyys on asia, josta minä en tiedä hölkäsen pölähtämää, mutta sitä on helvetin kiva opetella.”

Yli vuosi sitten harmistuksen puuska vei Valtereen jälleen tuntemattomalle maaperälle. Valtere istui töissä iltamyöhään, kun muut olivat painuneet itsenäisyyspäivän viettoon. Hän pyöritteli tietokoneellaan kiiltokuvia ja alkoi hetken mielijohteesta tehdä hahmoille puhekuplia.

Yhdeltä istumalta syntyi kymmenen Kaikki meni -sarjakuvaa, joita nyt julkaistaan Nyt-liitteen verkkosivuilla ja Instagramissa sekä Facebookissa. Sarjakuvissa yksi tai useampi kiiltokuvahahmo kommentoi modernia elämänmenoa sarkastiseen ja korostetun pessimistiseen sävyyn.

Sarjakuvien aiheet Valtere ammentaa omasta vitutuksestaan.

”Vitutuksen aiheita löytyi helposti, kuten esimerkiksi kaltaiseni keski-ikäiset valkoiset heteromiehet ja heidän nillityksensä.”

Valtere ei tarkalleen osaa sanoa, mitä sarjakuva kertoo tekijästä itsestään.

”En minä tiedä. Ehkä sen, että minun pitää kerta toisensa jälkeen osoittaa, että ihmiskunta on perseestä. Ja ihmiset ovat ääliöitä, minä mukaan lukien. Ja tekopyhiä ja omahyväisiä ja epävarmoja, sitähän minä tuossa toitotan.”

Luonteva, sujuva ja inhimillinen

Voiko suomalainen ruokasovellus oikeasti valloittaa maailman?

”Miksi ei voisi? Silloin kun on kasvussa oleva toimiala ja liiketoiminnassa mukana parhaalla tuotteella ja terveellä yrityskulttuurilla, on todennäköistä, että onnistuu.”

Miten kaupallistat Kaikki meni ­-sarjakuvan?

”En mitenkään. Kyse on minun harrastuksestani. Itse asiassa onhan sarjakuvasta tehty jo kirja. Sitä on myyty kaikille sukulaisille.”

Millainen on hyvä käyttökokemus?

”Se on luonteva, sujuva ja inhimillinen. Ajattelen, että mitä inhimillisemmäksi käyttökokemuksen saa, sitä parempi se on.”

Millainen johtaja olet?

”En tiedä, kun en ole kovin kokenut johtaja. Olen johtajana samanlainen kuin yritän olla ihmisenäkin: reilu ja ­ystävällinen. Teen itse myös paljon ja haluan, että ihmiset saavat tehdä niitä asioita, joista he pitävät.”

Olet kertonut, että suhtaudut ­designiin strategialähtöisesti. Mitä tämä tarkoittaa?

”Se ei tarkoita sitä, että suunnitellaan asia, joka näyttää kivalta ja tuntuu hyvältä. Ensiksi pitää miettiä, mitä halutaan saavuttaa ja vasta sitten luodaan se. Toiminnan tavoitteet ovat minun ajattelussani ihan kärjessä. Designin pitää palvella liiketoimintaa, ei suunnittelijoita tai suunnittelijoiden kavereita.”