”Juuri luin tekstiviestin, jossa luki, että toivottavasti korona tappaa sinut.”

Näin kertoi huutokauppakeisarina tunnettu tosi-tv-tähti Aki Palsanmäki Iltalehdelle torstaina.

Taustallahan oli se, että Palsanmäki oli yksi niistä yli 5 000 yrittäjästä joka oli hakenut ja saanut viime päivinä paljon julkisuutta kerännyttä Business Finlandin kehittämisrahaa. Hänen nimensä oli rahoituskeskustelun yhteydessä esillä mainosrahoitteisessa mediassa ja tv:ssä. Voisi sanoa, että tikun nokassa.

Tietysti jossain ei ole kaikki ihan kunnossa, jos lähettää toiselle ihmiselle, varsinkaan tuntemattomalle, kuvatun kaltaisia viestejä tai tappouhkauksia. Perisuomalaisena pidetyt ominaisuutemme kuten kateus, sääntöuskovaisuus ja oikeudenmukaisuus ovat tukirahakeskustelussa nostaneet pahimmat puolensa pintaan.

Kyräily on kohdistunut tukea saaneisiin firmoihin, kun kansankäräjät on alkanut kateus- ja sosiaalinen oikeudenmukaisuuspäissään arvioimaan, kenelle raha kuuluu ja kenelle ei, ja miksi tuo jäi ilman ja toinen sai.

Iltapäivälehtidebyyttinsä teki tälle alalle tuttu konserni Miltton, joka on IL:n tietojen mukaan tehnyt töitä Business Finlandille ja tuottanut sievoisia voittoja viime vuosina. Toimitusjohtaja ja talousjohtaja eivät juuri selitelleet tai pyydelleet anteeksi rahan saamista.

Miksi toisaalta pitäisi? Valtiovalta on keksinyt jakaa koronan kaltoinkohtelemille pk-yrityksille kehittämiseen korvamerkittävää rahaa. Sitä voi pitää yritysjohdon häikäilemättömyytenä tai minä hyvänsä, jos tukea on hakenut kun sitä ei selvästi tarvitse, kuten eräskin yli 100 miljoonan euron kassavaroja hautova koneyritys teki. Joskin se myös ne varat palautti, samoin kuin Palsanmäki.

Raha on kuitenkin aina rahaa ja miksei sitä hakisi, jos sellaista on tarjolla.

Löytyykö kehityskohde? Onko korona vaikuttanut liiketoimintaasi?

Jos vastaus molempiin on kyllä, paperia vetämään. Ei kai tyhmä ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa?

Keskustelu onkin ihmeellisen hitaasti kääntynyt siihen suuntaan, missä sen olisi pitänyt olla jo alusta alkaen: ministeri Mika Lintilän (kesk) tontilla ja Business Finlandissa, joka on tosiaan käsitellyt tukipäätöksiä vähintään 250 päivässä, yhteensä lähemmäs 7000. On päivänselvää, että tuollainen määrä päätöksiä johtaa siihen, että niitä tehdään niin sanotusti juosten kusten.

Onneksi tukea saaneiden joukkoon on mahtunut sellaisiakin toimijoita, joille raha lienee tarpeen, kuten Vapa ja Wörks. Vai lieneekö? Jos vähän kaivellaan muistia, molemmissa firmoissa oltiin juuri ennen koronan iskua niin rohkeita, että ne olivat siirtymässä nelipäiväiseen viikkoon tai kuusituntisiin päiviin ja liikevoittoprosentitkin ovat olleet varsin komeita. Entinen iltapäivälehtimies minussa voisi kyseenalaistaa tuet jo tästä näkökulmasta.

Asioitahan voi katsoa tässäkin asiassa monelta eri kantilta, mutta on tyhmää lähteä osoittelemaan sormella tukea saaneita firmoja, oli niiden tilanne mikä hyvänsä.

Don’t hate the player, hate the game, kuten sanotaan.