Aiheen penkominen lähti omasta ahdistuksesta. En osaa enkä oikein siedä small talkia. Olen ajatellut, että minussa on jokin vamma, kun en pysty puhumaan kombuchasta, Temptation Islandista tai Triplasta. Toisinaan pelkään silti olevani pikkupuhuja, kun huomaan ohittavani puheenaiheita. Haluaisin rohjeta keskustella intohimoista, salaisuuksista, peloista, rakkaudesta, epävarmuuksista, kuolemasta, uskosta, kasvusta, valheista, tarinoista tarinoiden takana, luovuudesta ja ihmisyyden omituisuuksista. Sellainen keskustelu jännittää, innostaa ja opettaa.

Teema paljastui olevan jäävuoren huippu, psykologian ydinkysymyksiä. Se mistä uskallamme keskustella ja mitä olemme valmiit paljastamaan, kertoo kyvystämme kohdata toisemme, persoonamme kasvuvaiheesta. Kuolinvuoteilla small talkia ei käydä, silloin kaikki epäoleellinen on riisuttu.

Osa meistä elää harhaluulossa, jonka mukaan small talk on ihmisten tapa tutustua toisiinsa. Se ei pidä miltään osin paikka. Small talk on puolustusmekanismi ja pakokeino. Se on keino rakentaa muureja ihmisten väliin. Olemme tässä mutta emme yhdessä. Esitämme olevamme. Kun keskustelu pidetään pinnallisissa asioissa, meidän ei tarvitse antaa itsestämme yhtään mitään. Se on helppoa. Siksi se on väistelijän tai pelkurin kieltä. Kun small talkista tulee elämäntapa, vieraannumme itsestämme ja muista. Saatamme viettää yhdessä aikaa vuosikausia, mutta emme silti tunne toisiamme.

Deep talk, tai oli termi mikä hyvänsä vastaava, on keskustelua, jossa annetaan ja jaetaan, kuunnellaan ja opitaan. Siinä on aina tunnehinta, siksi se on lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa. Deep talk voi olla verevää, intensiivistä, surullista, dramaattista tai hauskaa, mutta aina se koskettaa meitä tunnetasolla. Small talk ei sitä tee, se unohtuu heti kuten ne ihmiset jotka siihen osallistuivat. Deep talkissa luovut jostain ja saat vastalahjoja. Pyrit rehellisyyteen ja avoimuuteen, puhut sydämestäsi ja omalla äänelläsi. Ylivoimaisesti suurin palkinto minkä deep talk antaa on luottamus ja keskinäinen arvostus. Emme voi syvästi luottaa ihmiseen, jota emme syvästi tunne. Kun taas tunnemme hänen heikkoutensakin, voimme silti tai juuri siksi luottaa häneen.

Ihmiset kommunikoivat nykyään eri keinoin ja välinein enemmän kuin ikinä ennen. Kommunikaation määrä on miljardikertaistunut. Someseinät ja ryhmäviestimet huutavat hoosiannaa koko ajan. Niiden sisältö on pääosin tyhjää täynnä, vaikka sanoitus olisi toisinaan näennäisesti isoa kuten ”onnellisuus”, ”hyvä elämä” ja ”terveys”. Määrä ja toisto muuttuu rutiiniksi sekä muokkaa persoonaa. Small talkista on tullut normi. En tiedä onko ihmiskunnan historiassa ikinä puhuttu näin paljon ja sanottu yhtä vähän. Ei ihme, että olemme ahdistuneempia kuin ikinä ennen. Sen kaiken moskan keskellä kukaan ei todella kuule meitä.

Oletko koskaan tavannut ihmistä, joka tuntuu heti ensi keskustelussa kiehtovalta ja luottamusta herättävältä? Haluaisit kuulla hänen tarinansa? Ehkä rohjeta ja kertoa omasi? Oletko milloinkaan kohdannut itsellesi uutta brändiä, jonka tarkoitukseen haluat perehtyä? Jos näin on, olet törmännyt tahoon, jonka puhe perustuu merkityksiin, ihmisyyden syviin olettamuksiin. Olet langennut deep talkiin. Ei ihme, sillä meillä on siihen luontainen huutava tarve, ihan jokaisella. Sillä mykälläkin tai seurustelu-upseerilla.

Ne brändit, joita ihailen, ovat löytäneet tarkoituksensa. Ne haluavat palvella ja ymmärtää ihmistä. Kertoa koskettavia totuuksia meistä. Puhutella sieluamme, naurattaa kyyneliin, kuunnella mitä meillä on sanottavana. Tällä hetkellä voimme iloksemme todeta, että kansat odottavat näiden brändien nostavan yhteiskunnallisen keskustelun tasoa.

Suurin osa brändeistä on kuitenkin small talkia. Kukaan ei samaistu, sitoudu tai luota niihin. Small-talker brändit eivät pysty rehellisyyteen, eivät itsensä tai asiakkaidensa suhteen. Ne välttelevät, väistelevät ja kertovat puolitotuuksia. Ne esittävät olevansa jollain asialla. Niissä yrityksissä ihmisillä on paha olla.

Jännä juttu on, että kun kommunikaation määrä yhä kasvaa ja deep talkin määrä suhteellisesti vähenee, todelliset voittajat kuuluvat tähän vähemmistöön. Ne, jotka uskaltavat keskustella asioista, joista enemmistö häpeissään vaikenee, tulevat viemään meitä eteenpäin ja löytävät eniten seuraajia, joita he itse kutsuvat kumppaneiksi.

Kirjoittaja Tommi Laiho vastaa markkinointitoimisto Folkin strategiatyöstä ja uusasiakashankinnasta.