Niin paljon kuin valtion omistajapolitiikasta ja valtionyhtiöiden omistajaohjauksesta onkin kohkattu, se ei näytä kirkastavan valtiovarainministeriön alaisen mediayhtiö Editan tulevaisuutta.

Edita tunnetaan hanakkana yritysostajana ja rönsyilijänä, jota se itse kutsuu kattavaksi kokonaispalveluksi.

Osinkoa Edita kykeni maksamaan valtio-omistajalle viimeksi vuonna 1999. Voittoa ¿ ilman satunnaiserien vetoapua ¿ yhtiö teki viimeksi samana vuonna.

Tällä vuosikymmenellä Edita-konserni onkin sitten tehnyt pelkkää turskaa. Sen omavaraisuusaste on neljän viime vuoden kuluessa puolittunut alle 25 prosenttiin.

Tähän mennessä huonoa on kertynyt jo kaikkiaan vajaat 23 miljoonaa euroa. Pikkurahoja jos niitä vertaa vaikkapa valtion parin viikon takaisiin myyntivoittoihin Sammosta, mutta silti.

Editan viime vuoden surkeus selittyy pitkälti konserniyhtiö Acta Printin tuhdeilla tappioilla. Yksityisellä puolella pomot olisivat näillä näytöillä vaihtuneet jo monta kertaa, mutta ei Editassa.

Voiko Editan kehnolle menestykselle enää edes vaatia selitystä toimitusjohtaja Mikko Suotsalolta, joka on vuosia tehnyt tunnollisesti töitä hallituksensa siunauksella? Eräät hallituksen entiset jäsenet tosin ovat sitä mieltä, että Suotsalo on touhunnut liiaksi omin nokkinensa.

Vai pitäisikö osoitella hallitusta ja sen ex-puheenjohtajaa Johnny Åkerholmia, joka on pari viime vuotta vaikuttanut Euroopan jälleenrakennuspankki EBRD:n johtokunnan pääsihteerinä? Se on ainakin varmaa, että Editasta Åkerholm ei sulkia hattuunsa kerännyt.

Vai kuuluisiko vastaajan paikka valtiosihteeri Raimo Sailakselle ellei peräti Lipposen kahden hallituksen kokoomuslaiselle valtiovarainministerille Sauli Niinistölle?

Niin tai näin valtio-omistaja ei ole osannut luotsata Editaa sillä tavalla, että siihen sijoitettu pääoma tuottaisi tai että Edita olisi päästy myymään hyvään hintaan. Pitää muistaa, että Editassa on myös hyviä osia, joskaan ne eivät ole isoja, eikä niitä ole monta.

Viime perjantain yhtiökokouksessa Editan hallituksen puheenjohtajaksi nousi idealinko ja Suomen tv:n digiaikaan ylipuhunut ¿ ellei suorastaan hosunut ¿ Heikki Lehmusto.

Optimisti uskoo, että Lehmusto panee tuulemaan, pessimisti pelkää, että rakentelu ja rönsyily vain kiihtyvät.

Joka tapauksessa Lehmuston pitää tehdä Edita-analyysinsa nopeasti. Vaikka esteitä esimerkiksi yhtiön myymiselle ei ole, kokonaan toinen kysymys on, ketä valtion mediayhtiö kiinnostaa.

Siihen katsomatta, lähteekö Lehmusto etsimään Editalle ostajia, hän on lähikuukausina tuttu näky monen mediayhtiön neukkareissa. Lehmustohan on supermyönteinen rakentelijatyppi, joka valaa sokkeleita kaikkialla missä liikkuu, eri asia sitten kuka laittaa pytingit pystyyn.

Puheenjohtaja Lehmuston työlistan ensimmäisiä kiireitä on visiitti Alma Median toimitusjohtajan Juho Lipsasen luona. Puhevälit Acta Printin toiseen osakasyhtiöön pitäisi palauttaa. Suotsalo ja Lipsanen kun ovat hoitaneet yhteydenpitonsa jonkin aikaa juristien välityksellä.

Editan ja Alman riitaa muun muassa Acta Printiin kuuluvan Espoon Kivenlahden syväpainon kunnostaselvittelee välimiesoikeus. Osakassopimuksen mukaisesti myös Alma pumppaa rahaa Acta Printin tappioihin. Almalaisen näkemyksen mukaan Edita antoi vuosi sitten harhaanjohtavan kuvan Acta Printiin liitettävästä Kivenlahdesta.

Entä mitä siitä pitää päätellä, että Editan vuosikertomus mainitsee tilinpäätöksen liitetiedoissa meneillään olevan riidan, mutta Alman vuosikertomus ei mainitse?

Seppo Määttänen