Suomesta tuli yhdessä yössä brändiarvoltaan globaali jättiläinen. Jokainen viestinnän ammattilainen tietää, kuinka mielenvikaisen määrän työtä vaatisi Financial Timesin, Guardianin, Die Zeitin, BBC:n, Washington Postin, Le Monden sekä Rage Against Machinen Tom Morellon tai Hillary Clintonin kaltaisten vaikuttajien houkuttelu yrityksen hehkuttamiseen.

Pääministeri Sanna Marinin johtaman Suomi Oy:n brändin potentiaalista kertoo valtioneuvoston viestintäjohtajan Päivi Anttikosken taitava lakoninen toteamus, että kas, parisataa KV-toimittajaa jonossa.

Ajatelkaa, mitä tapahtuu, kun muu maailma tajuaa tämän pääministerin twiitanneen välittömän anteeksipyyntönsä toisena työpäivänään johtamastaan EU-huippukokouksesta kotimaan medialle, koska ei ehtinyt vastata heidän kysymyksiinsä. Anteeksipyyntö? Medialle? Yes, in Finland we have this thing called käytöstavat.

Koska me lukijat rakastamme tarinoita, joissa pieni on isoa viisaampi ja vahvempi, ennustan tällaisella pääministerillä ja somekäyttäytymisellä pitkin maailmaa juttuja siitä miten se ja se valtiopäämies voisi ottaa oppia pienen maan fresheiltä bosseilta.

Suomi on tasa-arvon ja hyvinvoinnin edelläkävijä, ja siksi nyt onkin käsillä se huonojen teinielokuvien paras kohtaus: etupulpetin nörttioppilas riisuu pullonpohjalasinsa ja astuu parrasvaloon päättäjäisasussaan. Kun Suomi näyttää hyvältä, me kaikki näytämme hyvältä. Tämän naisviisikon johtaman hallituksen valinneet miehet ovat myös brändivoittajia – vahvoja ja itsevarmoja.

Mitä hyötyä tästä kaikesta sitten on?

Nykytuotteet kilpailevat vastuuviestinnällään. Ansaittua mediaa tahkovat brand ambassadorit eivät ainakaan vaikeuta Suomi Oytä yritysten pääkonttoreiden ja koulutetun työvoiman houkuttelussa, teknologiayritysten viennin, miljardien laiva- tai 5G-diilien edistämisessä. Auttaa toki, että faktisesti Suomi on sijalla 11. World Economic Forumin globaalissa elinkeinoelämän vertailussa.

Koska hallituksen tavoite on poistaa eriarvoisuutta ja muodostaa maailman ensimmäinen hiilineutraali hyvinvointivaltio työpaikkojen luonnin ja talouskasvun avulla, saatamme siis vastoin pölyisiä ennakko-odotuksiamme nähdäkin ihmeen – milleniaalipunamullan elinkeinoelämän myyntihousut jalassa. Sivutuotteena saattaa syntyä hyvien käytöstapojen, ihmisoikeuksien tai lehdistönvapauden vientiä, kysyntää maailmalla ainakin tuntuu olevan.

Ai että.

Kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri, elokuvaaja, yrittäjä sekä taloustieteen penkkiurheilija.