• Kokemuksemme kertoo meille miten tapariippuvaisia olemme. Haluamme tehdä kaikki juuri kuten olemme edelliset viikot tehneet. Nyt kun pitäisi keksiä arki uusiksi, luomme jälleen toistoja. Ei meiltä vapautta viety, oikeutta ajatella itse ja kantaa itsestään vastuuta. Totuttu meiltä lähti.

• Etätodellisuus. Ihanko aikuisten oikeesti joku on sitä mieltä, että noi videopuhelut korvaavat jotain tai ovat jostain kotoisin. Se on kuin analogia isoihin valintoihin. Kun on valmis tyytymään korvikkeisiin, voi valita aina sen kymmenenneksi parhaan vaihtoehdon.

• Tyttären idea. ”Voisko Putouksessa olla sketsihahmo, joka ei tiedä olevansa sketsihahmo?” Nerokas kela, ihan oikeasti. Tiedän parikin tyyppiä jotka sopisi siihen. ”Hei, tuu vaan tänne ja ole ihan oma ittes.”

• Kannustan medialukutaitoon. Olemme tilassa, jossa uskomme sen, mitä meille kerrotaan, kunhan se täyttää omien pelkojemme vaatimukset. Esimerkki; jokainen meistä on seurannut Espanjaa ja Italiaa. Miksi? Koska niiden kohtalo on medioille hyvää materiaalia ja syventää huoltamme. Kerropa mitä tiedät Puolan tilanteesta? Se on tuossa vieressä ja siellä asuu 40 miljoonaa ihmistä.

• Ulkoilussa on hieman Black Mirror -jakson aineksia. Siellä meitä näkyy, mutta etäisyydet ovat näkyvät ja turva-aluetta ei kehtaa lähestyä. Tai se on vähän kuin zombie-elokuva, ”voisiko toi olla, kato, kato nyt miten se pyörittää päätään?”

• Joitakin kymmeniä erilaisia asiakaskirjeitä on ns. tupsahtanut mailiin ja postiluukusta. Rakkaat brändit, ihan lämmöllä suosittelisin, että otatte sieltä jemmasukasta ne vaadittavat eurot, että nämä kirjeet kirjoittaisi joku todellinen ammattilainen, joka tajuaa vastaanottajan mielenmaisemaa edes rahtusen.

• Ihmiset harvoin yllättävät. He pelaavat säännönmukaisia roolipelejään. Tekevät kuten heidän oletetaan. Heidän suustaan tulee sitä samaa roskaa kuin satojen samankaltaisten. Siksi pidän hulluista, kilahtaneista, haavoittuneista. He eivät esitä enää mitään, sillä se esittäminen heidät särki. He yllättävät; rehellisyydellään, herkkyydellään, omilla ajatuksillaan, salaisuuksillaan. Lisää vinksahtaneita maailmaan, toivon.

• Jos ihmisen historiaa olisi johtanut kyynisyys ja ääripessimismi, olisimme yhä puussa. ”Täält ei kyl lähetä mihinkää, vaikka perseestä tääkin on, niin tuol alhaalla vasta kamalaa onkin.” Maailmaa muuttaa optimismi, jopa naiivi usko siihen, että me voimme tehdä asiat toisin ja paremmin. Näinä päivinä ihailee heitä jotka näkevät paremman, vaihtoehtoisen tulevaisuuden.

• Meillä on tämä poikkeustila ja kaikilla ei. Arvostan sitä, että kaupungin pysäköinnin valvonta on yhtä tehokasta kuin ennenkin.

• Harva on miettinyt kuolemaa niin paljon kuin nyt. Vaikka aina se on ollut siinä, edessä, tuloillaan. Yksi elämän tarkoituksista on ymmärtää sen päättyvän. Siihen päivään minkä elämme nyt, ei voi palata kuin muistoissa. Tätä maanantaita et toista kertaa saa. Elä se kuin se olisi harvinaisinta mitä sinulla on. Koska se on.

• Välillä ihan vilpittömästi vituttaa kuin pientä oravaa. Ei aina edes tämä tilanne vaan ne reaktiot, joita se synnyttää. Jos olisin taikuri, sitoisin jeesusteipillä parikin suuta ja sulkisin heidän verkkoyhteytensä. Jos jakaa pelkkää huonoa energiaansa muihin, on vastuuta kantamaton paskahousu.

• Kaikki ne yksinäiset kodeissaan. Sääli heitä, joille se ei ole valinta. Yhtä suuri sääli ne jotka eivät rohkene sanoa tarvitsevansa toista. Mihin asti ajattelitte odottaa. Mitä ajattelitte odottaa.