Oivallus on kirkas: onpa hyvä tuoli istua. Toisaalta haastattelutilanteessa nouseva ajatus on kuitenkin niin itsestään selvä, että melkein hävettää. Tietysti tuoli on hyvä istua. Sen on suunnitellut Yrjö Kukkapuro, ja Kukkapuron elämäntyö on suunnitella tuoleja.

"Minulle suunnittelu on pohdiskelua. Teen sitä joka päivä edelleen", Yrjö Kukkapuro sanoo.

Elokuun alussa 87-vuotias Kukkapuro istuu ateljeessaan koronaturvallisen välimatkan päässä ja puhuu uransa alusta. Johtoajatus omaan työhön syntyi jo Ateneumissa 50-luvulla.

Kukkapuro kertoo, kuinka yliopettaja Olli Borg esitteli Ruotsissa tehtyä tutkimusta. Tutkimus avasi, miten tuolien muodot vaikuttavat selkäsairauksiin. Nuori Kukkapuro oli myyty.

"Juoksin ulos sieltä luentosalista: nyt minä tiedän, miksi teen tätä työtä", Kukkapuro muistelee.

Hänen suunnittelussaan on siitä päivästä alkaen ollut sama fokus.

"Suunnittelu ei ole pelkkää piirtelemistä tai taiteilua. Mukana on aina myös terveys ja fysiologinen puoli."

Yksi syy tuotteliaan Kukkapuron tunnettuuteen, suosioon ja arvostukseen on se, että hänen tuolejaan on kaikkialla. Voidaan sanoa, että suomalaisuuteen kuuluu se, että on istunut koko elämänsä Kukkapuron tai hänen aikalaisensa Eero Aarnion tai Alvar Aallon Artekille suunnittelemissa tuoleissa.

Kukkapuro eroaa muista siinä, että hän on erityisesti julkisten tilojen suunnittelija.

"Olen aina tehnyt julkisia tiloja. En oikein tiedä, miksi se on mennyt niin. Milloin on ollut mitäkin oopperataloa Berliinissä, konserttitaloa ja uudessa Oodissakin on tuolejani. Näissäkin tiloissa fysiologinen puoli on hyvin tärkeä. Siksi ergonomia on aina johtanut minua työssäni", hän sanoo.

Kukkapurolla on hyvin pragmaattinen suhtautuminen työhönsä. Pohdiskelua auttaa upeassa ja maailmankuulussa ateljeetilassa se, että 200-neliöiseen tilaan mahtuu kymmeniä ja kymmeniä tuoleja.

Voisi arvailla, että ateljee näyttää siltä, miltä Kukkapuron sydämessä näyttää: ateljeessa on nimittäin työtila myös hänen vaimolleen, taidegraafikko Irmeli Kukkapurolle. Pariskunnan tytär Isa Kukkapuro-Enbom kuvailee, että Yrjö ja Irmeli loivat tilaan oman maailmansa.

Haastattelun aikana tulee selväksi useaan kertaan, miten tärkeä pariskunnan yhteys edelleen on.

"Tämä luonto, tila ja rakennus on ollut kyllä ollut inspiroiva. Minulle on tärkeää, että Irmelille on ollut oma puoli tästä", Yrjö Kukkapuro naurahtaa.

Kunniapaikalla ateljeessa on muutama Karuselli-tuoli. Karuselli on esimerkki siitä, miten Yrjö Kukkapuron tuolien elämä jatkuu. Vuonna 1965 lanseerattu Karuselli on nykyään Artekin (Vitran) tuotannossa, osat valmistetaan maailmalla, mutta kootaan Suomessa.

Määrettä 'legendaarinen’ ja sanaa 'klassikko' heitellään nykyään kehuihin liiankin helposti. Kukkapuroon ja Karuselli-nojatuoliin ne kuitenkin sopivat täydellisesti.

Pitkä ura pitää sisällään hyvin erilaisia tuotoksia, mutta työ on aikakautensa tulosta.

"Eri materiaalit ovat antaneet minulle aina erilaista muotokieltä", Kukkapuro kuvailee.

60-luvulla lasikuitu antoi monenlaisia muovailumahdollisuuksia, koska sitä voitiin valaa mihin muotoon tahansa. 70-luvulla öljykriisi ja ekologinen herääminen ohjasi Yrjö Kukkapuron hylkäämään lasikuitumuovin ja suunnittelemaan tuoleja materiaalinaan vaneri. 80-luvulla hänen tuoleihinsa tulivat voimakkaasti dekoratiiviset yksityiskohdat postmodernin aallon mukana, ja taiteelliset elementit yhdistettynä ergonomiaan tulivat hänen tuotantoonsa jäädäkseen.

Dekoratiivisuus yhdistettynä ekologisuuteen on teemana ollut Kukkapuron mielessä senkin takia, että hän on suunnitellut uuden tuolin Habitare-näyttelyn EcoDesign-osuuteen. Habitare siirrettiin vuodella eteenpäin, mutta tuoli valmistuu silti.

”Teen viimeisimpänä jobina tuolia, johon olen kerännyt ateljeen nurkista vuosikymmenen aikana syntyneitä, kaikenmoisia osia. Niistä kasasin sellaisen EcoDesign-tuolin. Olen saanut siihen dekoratiivisuutta laittamalla värillisiä osia puuosien väliin.”

Kukkapuro on ajankohtainen muutenkin, tietenkin. Hänen suunnittelemistaan lastentuoleista on valmistettu yhteistyömallisto Moomin Charactersin kanssa. Malliston valmistuttaa ja sitä myy suomalainen Modeo. Mallisto alleviivaa totuuden: vaikka muoto muuttuu, todellinen klassikko siirtyy aina sukupolvelta toiselle.

Lopuksi: kolme kysymystä

Millainen projekti se on ollut, kun suomalaiset suuruudet, Yrjö Kukkapuro ja Muumit, yhdistävät voimansa?

"Jännä asia se on ollut. Tyttäreni Isa ja hänen miehensä Henrik ovat auttaneet siinä paljon, koska ovat tutkineet lasten kalusteiden mitoitusta. En ole oikeastaan koskaan tehnyt lasten kalusteita. Nyt on oikeastaan ensimmäinen kerta, että tulee versiot tuolista pienimmästä lapsista suurimpaan ja mukana on myös pöytä. Projektissa oli tärkeää myös, että tämä hanke on sataprosenttisesti suomalainen. Avainlippu-tunnus saatiin tuotteille vuorokaudessa, perustelut olivat niin väkevät."

Yhteistöitä on myös maailmalla. Miten yhteys Kiinaan sai alkunsa?

”Olin ollut Kiinassa luennoimassa vuonna 1998. Kiinalainen tehtailija sai jostain syystä päähänsä kysyä minulta yhteistyötä. Niin sitten rupesin suunnittelemaan heille sopivia malleja. Ja otettiin käyttöön bambu, joka on heille luonnollinen materiaali. Se on ollut erittäin mielenkiintoinen ja jännä yhteys. Matkoja Kiinaan on tullut tehtyä jo 33.”

Ekologisuus on kulkenut mukana koko urasi. Miten muuten se näkyy kuin materiaalien valinnassa?

”Äitini oli vaatturi. Hänen tapansa kaavoittaa ilman hukkaa, teki minuun vaikutuksen. Tuolien vaneriosat suunnittelen niin, että saamme tehtyä muodot vanerilevyyn lomittain. Näin toimimme ekologisemmin ja saamme levystä mahdollisimman paljon käytettyä. Mielestäni olen onnistunut siinä ja hyvin vähän menee materiaalia hukkaan."