Facebookin Mark Zuckerberg ja Twitterin Jack Dorsey olivat tiistaina USA:n senaatin komitean kuultavana. Kuulemisen ytimessä on kysymys siitä, minkä verran palvelut ovat vastuussa käyttäjien julkaisemista sisällöistä.

Presidentinvaalien yhteydessä asia kulminoitui, kun sekä Twitter että Facebook merkitsivät esimerkiksi Donald Trumpin ilmeisen valheellisia julkaisuja kiistanalaisiksi.

Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa kaksikko on niin sanotusti puun ja kuoren välissä, muun muassa BBC kirjoittaa. Trumpin puolueen republikaanien mielestä palvelujen ei olisi pitänyt puuttua sisältöihin tällä tavalla. Demokraatit taas katsovat, etteivät some-palvelut tee riittävästi siipien katkaisemiseksi valeuutisilta.

Kun asiasta ryhdytään vääntämään, ennemmin tai myöhemmin nousee aina esiin lakipykälä 230, jonka mukaan verkkopalvelut eivät ole vastuussa niiden kautta jaettavista laittomista tai loukkaavista sisällöistä. Palvelut itse liikkuvat varsin ohuella jäällä, kun ne ryhtyvät esimerkiksi estämään valeuutisten leviämistä ja merkitsemään käyttäjien väitteitä kiistanalaisiksi.

Harvardissa oikeustiedettä opettava Evelyn Douek nostaa Wiredissa esiin aiheellisen kysymyksen: jos grillattaviksi on tuotu Facebook ja Twitter, kuinka ei Youtube? Sen kautta välitettiin vaaleihin liittyviä valheita, eikä palvelu Wiredin mukaan tehnyt asialle mitään.

Douek myöntää, että syy Youtuben väistelytaktiikkaan on osin aivan tekninenkin. Esimerkiksi tviitissä esitetty perätön väite on helppo havaita eikä esimerkiksi Facebook-päivitykseen linkitetyn artikkelin lukeminenkaan ole ylipääsemätön urakka. Mutta jos joku jakaa tunnin mittaisen vuodatuksen videona, kenen aika riittää sen tarkistamiseen?