Kommentti

Matti Kankare 17.4. 11:45 päivitetty 17.4. 12:13

Haloo autokauppa, nyt uusi vaihde peliin?

Outi Järvinen
Matti Kankare on Talouselämän ja M&M:n toimittaja.

Aktiivinen autokauppa myy auton kuluttajalle, tulee hän sitten potkimaan renkaita autokaupan lasipalatsiin tai hankkii sitä eri välittäjien avulla.

Huhtikuun alussa toteutettu ja tänään tiistaina julkistettu Autoalan Keskusliiton suhdannebarometri kertoo oleellisen: autokauppa uskoo itse selvästi vähemmän auton hankinnan rahoituksen muutokseen kuin alan ulkopuoliset toimijat.

Toki autokauppakin näkee, että erityisesti leasingpalvelut kasvavat tänä vuonna verrattuna viime vuoteen uusien autojen hankinnassa: yli 10 prosenttia vastaajista näkee kasvun vahvana ja hieman päälle 50 prosenttia uskoo leasingin kasvavan ainakin hieman.

Autoalan ulkopuolisilla usko leasingin menestykseen on paljon suurempi.

Lähes 40 prosenttia vastaajista uskoo leasingrahoituksen kasvavan tänä vuonna reippaasti uusien autojen hankinnassa ja lähes kaikki muut uskovat rahoituksen kasvuun. Vain viitisen prosenttia sanoo leasingrahoituksen pysyvän ennallaan. Kukaan ei usko rahoituksen vähenevän. Tätä näkemystä esitti viitisen prosenttia autokauppiasta.

Kumpi taho on oikeassa, maksajat eli ostajat vai myyjät?

Kallistun maksajien puoleen.

Autokaupan on syytä kokonaisuutena herätä muuttuvaan todellisuuteen ja niin toki parhaimmat yhtiöt tekevätkin.

Autokauppiaat itse nostavat autoteollisuuden tärkeimmiksi trendeiksi vuoteen 2025 mennessä muun muassa asiakasdatan eli niin sanotun big datan paremman hyödyntämisen, hybridisähköajoneuvot ja täyssähköautot.

Noista kolmesta tärkein on itse asiassa asiakasdatan parempi hyödyntäminen, koska vain sen avulla autokauppa pääsee suoraan kiinni volyymilla omiin asiakkaisiinsa. Ja tätä dataa kauppa voisi käyttää jo nyt paljon enemmän, jos vain olisi halua.

Esimerkki datan huonosta hyödyntämisestä on se, että työsuhdeautoilijan sopimus on päättymässä, mutta auton myynyt autokauppa ei kontaktoi asiassa millään tavoin. Kysymys ei ole siitä, että kyseinen kauppa olisi tehnyt strategisen valinnan, ettei se enää myy autoja työsuhdeautoiksi, joissa välikätenä toki käytetään LeasePlanin tai ALD Automotiven kaltaisia jättimäisiä leasingyhtiöitä.

On turha uskotella, että auton hankkimista pohtiva yksilö miettii asiaa autokaupan puolesta. Aktiivinen autokauppa myy auton kuluttajalle, tulee hän sitten potkimaan renkaita autokaupan lasipalatsiin tai hankkii sitä eri välittäjien avulla.

Vieläkin turhan usein auton ostaja joutuu todella ostamaan autoa kaupasta.

Autokaupan rahoituksen moninaisuus kasvaa jatkossa selvästi ja siihen kaupan kannattaa todella panostaa. Ehkä siten uusien autojen kaupat saataisiin viimein kestävämmälle tasolle, jotta Suomen ikivanha autokanta myös uusiutuisi.

Tämän vuoden ennuste on edelleen vaivaiset 120 000–125 000 autoa, kun Suomen pitäisi päästä ainakin 150 000 myytyyn autoon. Sillä tasolla oltiin viimeksi 2000-luvun alkuvuosina.

Esimerkkinä Suomelle voisi toimia vaikka raskaan autoveromaan Tanskan, jossa uusien autojen myynti nousi viime vuonna 222 000 henkilöautoon. Tanskassa myyntiä on kasvattanut erityisesti juuri erilaiset maksuvaihtoehdot ja erityisesti yksityisleasingin osuus kaupassa on noussut.

Autoverotus on toki oma tieteenalansa kummassakin maassa, mutta jotain juutit tekevät oikein, kun väestöltään Suomen kokoisessa maassa myydään vuodessa 100 000 autoa enemmän.